Tänään astuin virallisesti MacBook-aikaan, eli lastasin läppärini aamulla reppuun ja roudailin sitä ympäriinsä koko päivän. Ei hajonnut ainakaan vielä, ja sai kosolti positiivista palautetta, ihan yllättäen useampi puolituttu muusikko osoittautui omppufaniksi.
Aamusta leikin läppärilläni unix-luennolla. Sieltä tavalliseen tapaan konsalle, mistä en uskonut löytäväni minkäänmoista nettiä. Vaan ihmetys sentään, olihan siellä Stadian puolesta langaton verkko. En ole ikinä nähnyt kenenkään sitä käyttävän, eikä kukaan tunnu tietävän sen olemassaolosta. Salasanankin sai vähän hämärää kautta, jättämällä palvelupyynnön Helpdeskiin ihan kun olisi joku korjausta kaipaava ongelma. Vaan sieltä se sitten tipahti melkein saman tien, ja totesin kauhukseni, että kuuluvuutta on jopa harjoituskopeissa--ei paljoa, mutta ihan tarpeeksi että ircciin voi mennä. Se on HUONO asia. Kun harjoitteleminen on muutenkin niin usein niin vaikeaa, niin ei ainakaan auta, että voi välissä eksyä ircciin ja saada taas käsittämättömiä mahdottomuusangstikohtauksia typeristä asioista. Olen siinä niin hyvä etten oikeasti tajua miten semmoinen on mahdollista. Angstin syy tänään: ropeahdistus/kateus. Ahdistun kun ihmiset ylistävät ropettamisen hienoutta, koska en tiedä siitä mitään, enkä tiedä tulenko tietämäänkään, vaikka kiinnostaisikin ottaa selvää. On tietysti se yksi projekti olemassa, mikä ehkä joskus toteutuu, mutta toistaiseksi minä vaan larppaan enkä tiedä "paremmasta"--vaikka paremmuus nyt tietysti riippuu täysin siitä keneltä kysytään. Eikä selitykseni oikein taida ilmaista tunteitani, ja mielipiteeni tässä asiassa ovat jotenkin ihan täydellisen järjettömiä ja vääristyneitä. Se on outoa, vaan outohan minä olenkin, monessa suhteessa.
Päivän ohjelmaan palaillen, iltapäivästä oli tällä kertaa oikein onnistunut ja mukava sellomuksuryhmätunti, ja sen päälle oma oppilas vähän vähemmällä menestyksellä. Sekin vähä taito ja luovuus mitä olisi voinut olla pelästyi pois kun Tapani tuli luokkaan pyörimään ja katselemaan, jotenkin menin siitä ihan lukkoon ja tunti meni tosi ankeaksi. Sen jälkeen soitin ihan pikkuisen Haydnia, mutten vaan jaksanut kunnolla, joten hipsin taas vaihteeksi Verkkokauppaan, ja ostin sitten muistitikun. Sillä siirtyivät illalla tärkeimmät tiedostot PC:ltä omppuun. Vieläkin ärsyttää ja hämmentää Windowsin ja OS X:n toisiaan löytämättömyys. En aio ihan tähän luovuttaa vaikka tiedostot sainkin siirrettyä. Ainakin raahaan tuon Laaksolahteen ja kokeilen toimisiko yhdessä velien koneiden kanssa. Jotta näkisin että onko se vaan tämä mun vanha Winsutoosa joka on tyhmä. Vaiko ehkä minä. Luultavasti molemmat.
No comments:
Post a Comment