Sainpas sitten taas aikaan perinteeksi muodostuneen perjantai-paniikin. Aamupäivälle ei periaatteessa ollut muuta ohjelmaa kuin pakkailua ja semmoista, mutta ihme sählinkiä se kumminkin oli. Kirjastosta puolet oli suljettu kosteusvaurioiden vuoksi, tavarat eivät meinanneet mahtua isoimpaankaan laukkuuni, ja bussiin tuli kohtalainen kiire kun spora oli myöhässä.
Selvisin kumminkin Turkuun, ja siellä vielä ihmeellisemmin onnistuin osumaan heti oikeaan paikkaan, Maarian kirkon luo, missä pappilassa pelattiin muuan koulun opettajille tilaustyönä tehty 1700-luku-larppi. Olin paikalla vain ja ainoastaan muusikkona, paikalle saapuessani en tiennyt koko jutusta juuri mitään. Enpä paljoa tiennyt pelin alettuakaan, eikä kiinnostanutkaan--koska kovasti kiinnosti vain se, että jouseni päätti mystisesti hajota. Yleensä on aina kukkakeppi-kakkosjousi varalta mukana, mutta nyt ei ollut, kun silloin sinisen kotelon korjauksen ajaksi otin sen sieltä pois ja jätin muualle. Siis, ainoa paikalla oleva jousenkutale siis ei kertakaikkiaan suostunut kiristymään ollenkaan. Soittelin sitten aikani taustamusaa täysin löysällä jousella, mikä käytännössä oli melkein sama kuin olisi soittanut hartsatulla puukepillä. Jotain siitä kumminkin kuului, eikä se ilmeisesti ollut pelkästään inhottavan kuulloista. Soiteltuani aikani päätin luovuttaa, hipsin pelinjohdon offgame-tilaan ja vietin loppuajan syöden ja höpisten.
Lopputunnelmaksi jäi "hölmö keikka, mutta tulipa soitettua". Ainakin todistin, että täysin löysälläkin jousella voi soittaa. Peli sinänsä oli ilmeisesti oikein onnistunut, opettajat tuntuivat viihtyneen hyvin. Koska kello oli paljon ja satoi räntää, ajeltiin kotiinpäin taksikyydillä. Paitsi että "kotiinpäin" tarkoitti Mirille, missä oli tyhjää ja tuuli ulvoi pelottavasti keittiön ikkunaa vasten. Lienee juuri oikea tunnelma huomista HaU-peliä varten.
No comments:
Post a Comment