Näin unta, missä olin jossain kielitieteen kenttätyökurssintapaisella, jossa jostakin syystä tutkittiin keittiöön liittyvää sanastoa. Ei oikein selvinnyt, miksi ihmeessä, tai mitään muitakaan tarkempia yksityiskohtia. Harvinaisen tylsä uni siis.
Päivä sinänsäkin oli edelleen flunssavätystelyn sävyttämä. Aamupäivä tosin oli sikälikin pakko lojua kotona, että odottelin uutta näyttöä saapuvaksi sen rikkinäisenä ostetun tilalle, ja tulihan se sitten. Nyt on hieno ehjä littunäyttö. Sopii katsella telkkaria ja semmosta. En kumminkaan tehnyt mitään semmosta, vaan kirjoittelin hahmoja, ja sain jotain aikaankin. Vaan iltapäivästä oli pakko taas raahautua kotoa pois. Käväisin pitämässä yhden sellotunnin ja vastaanottamassa toisen. Ensimmäinen oli vain tavanomaisen sekava, jälkimmäisen vietin kyllä niin pihalla kuin olla ja voi. Mitä, siis D-duurin terssejä? Mitä, pitäiskö siinä ekassa muka olla jossain se d, ai niiin joooo...
Soittelun jälkeen käväisin pitkästä aikaa hakemassa kielitieteen korjaushommia, joissa näkyisi olevan kovasti syntaksipuutehtäviä. Taitaa olla vaihtelevinta korjattavaa tähän mennessä. Ja sitten kahvilaan jatkamaan hahmonräpeltelyä, kunnes koitti myöhäisilta ja keikka-aika. YS:n salonkibändi humppaedusti Eteläsuomalaisen Osakunna vuosijuhlissa. Ihme kyllä ne olivat jopa melkein aikataulussa, ja pääsin kotiin jo yhdeltä yöllä.
Loppuun vielä arvaustehtävä: mitäköhän tekee klassisen pariin kovin jämähtänyt, kovaa ja vihaisesti mieluiten soittava sellisti, kun se päättää ryhtyä laajentamaan musiikkimakuaan?
No tietystikin se siirtyy kuuntelemaan Apocalypticaa.
(Sitä on tosin ennenkin tullut kuunneltua. Mä haluun kans soittaa selloheviä. Se on siistiä.)
No comments:
Post a Comment