Harvoin on päiviä, jolloin tulee tehtyä näin vähän. Kai sitä periaatteessa voisi uhkaavan syysflunssantapaisen takia suoda itselleen vapaapäiviä, mutta en oikein osaa, vaan kumminkin hitusen ahdistun siitä, että meni aikaa hukkaan.
Kun Lintsin valokarnevaali uhkaavasti lähestyy, se tunkeutui sitten uneenkin. Unessa minut oli laitettu Vonkaputoukselle, johon minulla ei ole lupia, ja joka näytti kummasti Särkän Tukkijoelta. Nukuin puoleenpäivään, ja vielä löhösin Laaksolahdessa hetken ennen kuin sain edes itseni raahattua Pasilaan. Pasilassa olisi pitänyt harjoitella, mutten saanut aikaan elettäkään siihen suuntaan. Soitin pysyi laatikossaan ja minä enimmäkseen tietokoneen ääressä, edelleenkin turhaa tietovisailua harjoittaen, vaikka pitäisi taas vaihteeksi muun muassa kirjoittaa hahmoja ja säätää polttareita ja ties mitä.
Kovasti olisi tehnyt mieli skipata flunssan varjolla myös YS:n treenit, mutta sitten soolosellisti ilmoitteli, ettei pääse. Näin vastuuntuntoisena 2. soolosellistinä en voinut muuta tehdä kuin mennä paikalle. Soitin tietysti ihan mitä sattuu, mutta sehän on normaalia se. Sentään tällä kertaa en hihittänyt virheitä tehtyäni. Harjoitusten perään oli vielä syyskokous, jossa ei tullut sen suurempia yllätyksiä: sain pitää etupultin sählääjän paikkani. Tosin jouduin korjaamaan virkanimikettä, kun joku kelmi oli laittanut paperiin "sellojen äänenjohtaja & varaäänenjohtaja"--mitä ne semmoiset muka on, aina me ollaan soolosellistejä oltu. Ollaan vastakin. Kuulostaa hianommalta se.
No comments:
Post a Comment