Metro: Ei näin.

Maanantai: soittoa, töitä.

Tiistai: soittoa, saksaa, kehnoa kiipeilyä.

Keskiviikko: ...höö

Keskiviikko oli jännittävin työpäivä vähään aikaan, mutta ei varsinaisesti mukavassa mielessä. Olin työvuoroja sopiessani ottanut keskiviikkoon "382 aamuvuoron". 382-ajosarjan aikaista vuoroa ajoin viime- ja toissakeskiviikkonakin. Se alkaa Itiksestä kello 6.24, ajoonlähtö 6.35. Olin Itiksessä hyvissä ajoin noin 6.21, ja kuten tavallista, vilkaisin vielä varmuuden vuoksi komennuslistaa. Siinä luki, että työpäiväni alkaakin metrovarikolta, kello 6.22. Täääh? Katselin sitä vähän aikaa, kunnes tajusin tarkistaa minulle laitetun ajosarjan. Kyllä, "382 aamuvuoro", mutta EI 382 aikainen, vaan 382 myöhäinen, joka myös on aamuvuoro! Yleensä siis ajosarjoissa on aikainen eli aamuvuoro ja myöhäinen eli iltavuoro, vaan tämäpä ajosarja onkin pelkkää aamua, eli myös myöhäinen vuoro on aamuvuoro, mitä en tietenkään ollut tajunnut, että olisin osannut varmistaa, kumpi "382 aamuvuoro" minulla on.

Koska olin 6.21 Itiksessä enkä 6.22 metrovarikolla, en ehtinyt ottaa 6.27 junaa varikolta kuten minun piti (varikolle on Itiksestä vajaa 15 min kävely). Soitin työnjohtoon, joka järkkäsi huoltokuskin siirtämään junan varikolta Itikseen, mistä sitten otin sen, kymmenisen minuuttia myöhässä. Lopputuloksena tietysti kaikki muutkin junat olivat myöhässä, koska varikolta tuleva juna täytyy syöttää oikeaan kohtaan jo radalla olevien junien väliin. Näinpä saa pienellä ja mielestäni täysin ymmärrettävällä inhimillisellä erheellä aikaan huomattavaa sotkua metron aikatauluihin. Onnea vaan minulle. Ainakin varmaan opin tästä jotain.

Pari ekaa kierrosta ajoin niin häpeissäni ja vittuuntuneena typerästä aikataulumokastani, että oli suorastaan fyysisesti paha olo. Liikenne toki tasoittui ja palautui aikatauluunsa melko nopeasti. Sitten kolmannella kierroksella juuri ennen Itiksen asemaa---PAM! Tuulilasiin lensi pulu! Hih. Se oli varsin jännää. En ollutkaan vielä saanut törmättyä puluun junalla, se on ollut tavoitelistalla jo pitkän aikaa... Tapahtuipa viimein. Tämän jälkeen mieliala korjautui jonkin verran.

Loppupäivä oli pitkä ja tuskaisa, kuten keskiviikot nykyään tapaavat olla. En osaa olla ottamatta työvuoroa aamuun, ja sitten kun illalla on YS-treenit, olen kotona aikaisintaan joskus kymmenen kieppeillä. Puh.