Maanantai.

Heräsin kymmenen kieppeillä Turussa, ja ajattelin, että ehdin sopivasti yhdentoista junaan. Arvioin asemallekävelyyn kuluvan ajan matka.fi:n mukaan. Liikkeellelähtöä hidasti hitusen se, että olin jättänyt lompakkoni hassuun paikkaan ja jouduin etsiskelemään sitä hetkisen. Oliko sitten syynä tämä hidaste vai liian lyhyt kävelyaika, tässä kävi ekaa kertaa ikinä niin, että myöhästyin junasta. Saavuin asemalle siten, että juna oli jo siinä, ja jos olisin juossut kyytiin, en olisi saanut ostettua lippua, kun junassa ei käy Electron ja käteistä ei ollut. Blääh. Sitten piti tappaa aikaa tunti. Onneksi on läppäri.

Junailin Helsinkiin, hain sellon konsalta ja raahasin sen Perkkaalle. En kuitenkaan saanut soitettua juuri mitään. Laiskuus ja keskittymiskyvyn puute häiritsivät. Melkein yhtä surullista oli myös illan kiipeily. Ei yhden yhtä liidiä, koska yksi yritykseni jatkaa Elmon melkein loppuun asti liidaamaa reittiä oli niin epätoivoinen (en päässyt edes ekan jatkon yli, vaikka sen piti olla helppo reitti). Yhden uuden 6+:n sentään selvitin yläköydessä, muttei sekään järin kaunista ollut.