On kiva että on tekemistä. Rajansa kuitenkin kaikella. Ei tässä nyt ihan näin pitänyt käydä, että tekemistä on niin paljon, ettei kertakaikkiaan ehdi edes yhtä larppidebrieffiä kirjoittaa. On ollut jokseenkin kuluttava viikko tämä, kaikki päivät tähän asti aamusta iltaan taitavasti täyteen aikataulutettuja.
Suurin aikasyöppö ja ahdistuksen aiheuttaja on Stadian koesoittokoulutus. Se on kaikin puolin hyvä ja hieno opintojakso: Radion Sinfoniaorkesterin 3. soolosellisti kertoilee ja neuvoo meille sello-opiskelijoille, mitä orkesterin koesoitossa vaaditaan, miten siellä toimitaan, millainen on hyvä orkesterisellisti ja sen sellaista, ja sitten harjoittelemme soittamaan koesoitto-ohjelmistoa, eli siis Haydnin D-duurikonserton ekan osan (sitä kysytään ihan kaikissa koesoitoissa) ja kasan orkesteristemmoja. Haydnia ja stemmoja olisi tarkoitus soittaa huomenna ja ylihuomenna, vuorotellen, vähän niinku koesoittotyyliin, muut opiskelijat lautakuntana. Argh. Koska joululoma valui metroiluun ja muuhun turhaan, en luonnollisestikaan siis osaa soittaa näitä juttuja. Tämän viikon kaikki "ylimääräinen" aika siis meni harjoitteluun. En vieläkään osaa. Hävettää.
Kiipeämäänkin piti tietenkin ehtiä, ja ehdittiinkin sekä tiistaina että torstaina. Tiistaina sain valloitettua erään aiemmin hyvin keskeneräiseksi jääneen 7-:n reitin, ihan järjettömällä väännöllä ja tappelulla. Lopputuloksena sain aikaan tylsästi kipeähkön käden. Senpä takia torstaina kiipesinkin vain helppoja juttuja säästääkseni raajaani soittokoettelemuksiin. Harjoittelin myös yhdellä kädellä kiipeämistä, ja päin vastoin kuin joskus muinoin, tällä kertaa se jopa osittain onnistuikin, kun aloin hahmottaa, miten se toimii. Oli varmasti kehittävää.
Tiistaina alkoi saksankurssi. Havaitsin, etten muista mokomasta kielestä enää niin mitään. Opettaja höpisi osan ohjeista pelkäksi saksaksi, ja minulla oli suuria vaikeuksia pysyä perässä. Toivottavasti tämä vähäsen kertaamalla alkaa hiljakseen palautua, muuten ärsyttää. Keskiviikko- ja torstaiaamu menivät töissä, aamuvuorot ovat edelleen kamalia eikä siellä edelleenkään ollut mitään jännää tai ihmeellistä, paitsi että opettelin ajamaan metroa vasemmalla kädellä, kun oikeaa särki. YS:n kausi alkoi myöskin tällä viikolla, ja söi jokusen tunnin: maanantaina piti tehdä jousituksia, keskiviikkona sitten ekat treenit. Sibeliuksen Sadussa on niin tappavia näppäilypätkiä, että suurimmalla osalla sellisteistä taisi tunnin soiton jälkeen olla rakkoja sormissaan. Treenien jälkeen olisi ollut huvitoimikunnan kokous, jossa minun olisi kuulunut olla, mutta kuulin siitä vasta treeneissä, ja koska olin herännyt töihin viideltä, luistin ja pakenin paikalta. Ehkäpä saan sen anteeksi.
No comments:
Post a Comment