Olen onnistunut aikataulutuksessani: päivät ovat taas niin täysiä, etten ehdi kuin kipittää sinne tänne ja tehdä asioita. Ei huolta, että pysähtyisin miettimään, miksi oikeastaan niitä teen, tai mitä järkeä tässä on. Näin olen kaikkein tyytyväisin ja angstaan vähiten. Varmaan kertoo minusta jotakin, eikä varmaankaan mitään kovin hyvää.
Aamupäiväksi suuntasin konsalle. En ehtinyt harjoitella kovin paljoa, mutta soitinpa kuitenkin, ja koululla se on aina tehokkaampaa kuin kotona.
Soiton jälkeen töihin. Ulkona oli vihoviimein tullut talvi, ihanasti lunta sateli koko ajan ja viileääkin oli. Tämä näkyi ja ennen kaikkea tuntui ajaessa. Luistoa löytyi jopa tunnelista, ja parhaimmillaan uusi juna suti Mellunmäestä lähtiessä niin, ettei meinannut kiihtyä ollenkaan. Olin ehtinyt toivoa töihin vähän vaihtelua, nytpä sitä siis sain. Onneksi ei kuitenkaan tullut esimerkiksi yhtään oikeasti ikävää jarrutusta. Kertaakaan ei ollut pelkoa, etten saisi junaa pysähtymään laiturin päähän.
No comments:
Post a Comment