"Viikonloppu"

Lauantaina oli töitä nerokkaasti yhdeksästä viiteen, joten siinä meni se päivä. Päivän jännittävin kohokohta oli, että tuli poikkeusopaste eli luvan kanssa punaisen valon ohitus, näitä ei olekaan ollut piiitkään aikaan. Ajoin aika huonosti sen, taisin jäädä jonkun minuutin myöhään. Voi ei. Traagista. Illalla soittelin taas vähäsen. Vaikuttaa siltä, että Haydnin D-duurikonserton ekan osan ulkoaopettelu ei tule olemaan ongelma. Ei kyllä pitäisikään olla, kun sen on kuullut niin miljoonaan kertaan.

Sunnuntaina aamusta pitkästä aikaa kiivin Elmon kanssa Tapanilassa. Seuraava kertakin näköjään on sitten vasta pitkän ajan eli viikon päästä, kiitos keräämieni työvuorojen. Ääh. Eihän tästä kohta tule mitään. Ainakaan ei tänään tullut, oli ihan onnetonta. Vaihteeksi liidaaminen pelotti niin paljon, etten oikein kyennyt tekemään mitään, ja helpotkin reitit sain vaikeiksi tekemällä koko ajan ihmeellisiä ajatusvirheitä ja virheliikkeitä.

Kiipeämästä singahdin saman tien junaan ja Turkuun, koskapa tiedossa oli Berliini-ropea. Peli alkoi hahmoni osalta todella dramaattisesti, mutta välittömästä hengenvaarasta selvittyään katupoika jäi istuskelemaan nurkkiin, kun aikuiset tutkijat kokoustelivat ja yrittivät ratkoa asioita, joten kokonaisuus oli varsin rauhaisa. Aika lyhytkin peli oli, osittain siksi, että itse olin ilmaissut haluavani vielä ehtiä pois kaupungista. Näinpä siis palasin viimeisellä junalla Perkkaalle. Taisi olla henkilökohtaisella asteikollani ennätyslyhyt Turkuvisiitti, menojunasta poistumisen ja paluujunaan astumisen väliin jäi melko tarkalleen viisi tuntia. Tuntui kyllä hitusen hölmöltä.