Koeteltu soitto

Torstai sisälsi oppilaan, harjoittelua ja yrityksen olla stressaamatta perjantaista. Perjantaihin huipentui taas yksi soittoharjoittelujakso, kun vuorossa oli Stadian koesoittokoulutuksen leikkikoesoitto. Soitimme siis arvotussa järjestyksessä ensin Haydnia sermin takana istuvalle lautakunnalle, sitten toisella kierroksella orkesteripaikkoja kapellimestarin johtamina (mutta siis yksi kerrallaan--hyvin epätavallinen tilanne). Arvonnassa minulla kävi sikäli tuuri, että olin taas viimeinen--kun soittajia oli vain 6, odotteluaika ei ollut liian pitkä, vaan ihan OK. Soittokin sujui ihan kelvollisesti, etenkin siihen nähden, etten missään määrin ole ehtinyt keskittyä ja omistautua harjoittelulle. Haydnin aikana jännitys jotenkin kasvoi loppua kohden ja johti kämmäilyyn kadenssissa, sen sijaan orkesterijuttujen soitto oli suorastaan rentoa ja kivaa.

Soittojen soitua lautakunta antoi meille palautetta. Jos tämä olisi ollut oikea koesoitto, en olisi saanut töitä. Eipä yllätä. Palautteeni oli tuttuakin tutumpaa: oli reipasta, oli meinikiä, mutta oli myös levotonta ja hiomatonta. Orkesteripaikoista saamani kehut lämmittivät kovasti. Kaiken kaikkiaan koesoittokoulutusjakson jäljiltä jäi sellainen olo, että, noh, kuten aiemminkin olen miettinyt, en minä mitenkään täydellisen toivoton tapaus soittajana ole. Voisin päästä huomattavasti pidemmälle ja oppia paljon, paljon paremmaksi kuin mitä nyt olen. Se vaatisi ainoastaan sen, että päättäisin, että haluan vain soittaa, unohtaisin muun puuhaamisen ja oikeasti omistautuisin. Harjoittelisin paljon ja ahkerasti. Ikävä kyllä, edelleenkään en osaa päättää, haluaisinko todella. Välillä kovasti tuntuu, että se olisi mahtavaa ja hienoa, mutta toisaalta tiedän hyvin, että huonoja puolia sellaisessa elämänsuuntapäätöksessä on lähes loputtomasti.

Koska toistaiseksi edelleen arvon, mitä oikein haluan (kuten nyt viimeiset noin 5 vuotta olen tehnyt), kulutin lauantaista suurimman osan metroa ajaen ja loput soitellen ihan harrastelija-asenteella kvartettia YS-porukalla. Sunnuntaina en koskenutkaan koko soittimeen, vaan kävin Mirin kanssa etsimässä geokätköä (ei löytynyt) ja kiipeämässä. Vaihteeksi uskalsin liidata vähän vaativampaakin reittiä, ja se sujui jopa paremmin kuin olisin odottanut.