Perjantain aamupäivä meni lähinnä kahden edellisen päivän aamuvuoroista ja niiden aiheuttamasta kofeiiniyliannostuksesta toipumiseen. Oli kyllä ihan hienoa havaita, että päivärytmini alkaa muistuttaa vastuullisen työssäkäyvän aikuisen eloa: menen nukkumaan yhdeksältä ja herään puoli kahdeksalta ilman kelloa. Tosin siinä välissä heräsin 23.00 kieppeillä ja kuvittelin, että on jo aamu. Höö.
Katseltuani aikani Housea (on taas tämmöinen lievä fanituskausi päällä) siirryin järkevään tekemiseen, eli iloiseen melodiadiktaattiharjoitteluun, kun piti kirjoittaa säestys oppilaan kanssa soiteltavaan Apocalyptican biisiin. Itse asiassa siis periaatteessa kyseessä oli harmoniadiktaatti, mutta yritin suhtautua siihen kuin melodiaan, koska olen harmonioissa vielä huonompi. Oikeasti tämä taisi olla vaikeampi lähestymistapa. Sain kumminkin räpellyksen ajoissa valmiiksi, ja testasin sitä oppilaan kanssa tunnilla. Toimihan se. Muuten kyllä tuntui, että opetukseni oli, kuten tavallista, 90% täysin päätöntä höpinää ja ehkä 10% jotain hyödyllistä asiaa, jota oppilaan on luultavasti hyvin vaikea suodattaa ja omaksua kaiken sen höpinän seasta.
Oppilaan jälkeen pääsi pitkästä aikaa kiipeämään. Inhottavaa, miten selvästi vajaan kahden viikon tauko tuntuu. Ei se nyt ihan toivotonta räpellystä ollut, mutta aika kömpelöä. Olmi tosin oli vielä kömpelömpi, koska kiipesi murtuneen varpaan kanssa. Sattumalta tästä muodostui "kiivetään kaikki A-hallin keltaiset reitit"-teemapäivä, mutta minä en loppujen lopuksi tehnyt niin, koska korvasin yhden keltaisen reitin yläköysittelyn yhden helpon reitin liidaamisella. Oli se vaan taas pelottavaa.
No comments:
Post a Comment