Maanantai: opinnäytettä, töitä. Tiistai: saksaa, opinnäytettä. Keskiviikko: töitä, YS. Torstai: töitä, kehnoa kiipeilyä. Lähitulevaisuuden ennustus: perjantaina töitä ja oppilas, lauantaina opinnäytettä ja töitä. Hiphei.
En oikein ole mitenkään älyttömän tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Päinvastoin kuin ylläolevasta voisi arvella, opinnäyte etenee yhtä huimaavalla nopeudella kuin täi tervassa. Tällä vauhdilla se ei todellakaan tule olemaan valmis maaliskuun loppuun mennessä (mihin päätin joulun alla tähdätä).
Töissä aamuvuorot ovat edelleen tappavia. Lisäksi jonkun työpäivän aikana keksin, mikä tarkalleen häiritsee metrotyössä, vaikka se onkin stressitöntä ja rentoa. Siinä häiritsee se, että työpäivän jälkeen, vaikka olisi kuinka puhkipoikkiväsynyt, ei mitenkään voi tuntea tehneensä juuri mitään. Olen sit istunut kahdeksan-yhdeksän tuntia veivaamassa ajokahvaa, sulkemassa ja avaamassa ovia. Jahuu. Minusta olisi kiva, että työpäivän jälkeen tuntisi Tehneensä Jotain. Saaneensa jotain aikaan. Että voisi sitten tyytyväisenä mennä kotiin ja tehdä jotain kivaa ja ottaa rennosti. Kun tuntuu, ettei töissä ole oikeasti tehnyt mitään, on töiden jälkeen vain sellainen olo, että hitto, olen ihan sairaan väsynyt, mutta vielä pitäisi tänään tehdä jotain järkevääkin.
Jos en katselisi Housea useamman jakson päivävauhdilla, varmaan hajoaisin täysin. Tai sitten se, että olen vaihteeksi erakoitunut varsin lahjakkaasti ja katson tällaisella innolla täysin kaavamaista sairaalasarjaa (jossa kyllä on lystit hahmot) tarkoittaa, että olen jo jossain välissä hajonnut ja en vaan tajua sitä.
No comments:
Post a Comment