Tiistaiaamuna vilkuilin taas opinnäytettä ja tein pätkän analyysiä. Se tuntuu edelleen täysin järjettömältä puuhalta. Opinnäytetyöni loppupäätelmäksi tulee mitä todennäköisimmin, että "kyllä soittotunnin puhetta ehdottomasti kannattaa tutkia, mutta ei missään nimessä tällä tavoin. Ei näin, lapset".
Saksantunnilla olin taas välillä vähän pihalla. Sen jälkeen odottamani kiipeily peruuntui (on se syvältä, kun mulla olis aikaa, mutta mun lusmu veli on muka liian kiireinen), joten keksin muuta puuhaa. Pyörähdin konsalla lainaamassa nuotteja. Koska satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eksyin myös Aikamme Kamarimusiikkiin kuntelemaan Katrin opinnäytetyön teemabiisin viululle ja taustanauhalle, josta kuului hurjan pelottavia ääniä. Kannatti eksyä, oli meinaan oikeasti pelottavin klassinen kappale, mitä olen kuullut. Vau. Sen jälkeen kipaisin UFF-kierrokselle. Tosin tällä kertaa kävi harvinainen tuuri, ja kierroksen asemesta riitti yksi UFF, mistä löysin sekä valkoista Bravo Beachiin että mustaa ensi viikonlopun Jälkiin.
Kotiin päästyäni satuin olemaan koneella samaan aikana Mirjan kanssa, joten tulin kokeilleeksi Skypeä ekaa kertaa. Hyvinhän se toimi, videopuhelu oli aika hilpeää. Loppuillan näpertelin nettiin materiaalia Jälkiin. Tämmöinen larppaaminen on selvästi hyväksi luovan kirjoittamisen taidoille: olen nyt muun muassa kirjoittanut kaksi lyhyttä uutisjuttua sekä pidemmän arvostelun levystä, jota ei ole olemassakaan. Kaikkeen hölmöön sitä voi aikaansa laittaa.
No comments:
Post a Comment