Aamupäivä tekemisen välttelyä kotona (lähinnä lisää Jälkien nettihöpinää), ehkä 10 minuuttia litteroinnin tarkistusta opinnäytettä varten. Sen jälkeen Lauralle jatkamaan Ranska-suunnitelmia. Löimme päivät lukkoon. Hämmentävää, miten lyhyeltä ajalta 10 päivää ajatustasolla tuntuu--etenkin kun siitä 4 menee matkoihin. Illaksi YS-treeneihin.
Päivän suurin ärsytys tuli vähän yllättävästä asiasta: eksyin vaihteeksi pitempään englanninkieliseen keskusteluun orkesteritutun kanssa. Ahdistuin melkoisesti havaittuani, että en osaa edes sitä ainoaa vierasta kieltä, mitä kuvittelen osaavani. Kyllä joo, ymmärrän ihan kaiken mitä minulle sanotaan, kyllä lisäksi joo, tuotan kirjoitettua englantia täysin sujuvasti. Sen sijaan, jos joudun selittämään jotain, mihin vaaditaan enemmän kuin yksi lause, kieleni kertakaikkiaan menee solmuun, eksyn, kielioppi ja ääntämys lentävät ikkunasta ulos ja lopputuloksesta ei ota selvää kukaan. Argh. Miksi vieraat kielet ovat niin mahdottomia minulle?
No comments:
Post a Comment