Turhahko viikonlopuke

Viikonlopussa olisi ollut paljon tyhjää. Siis, paljon aikaa tehdä opinnäytettä. Vaan ei, e-hei. Lauantaiaamuna/päivänä ihan tosissani yritin. Päätin katsoa läpi prosemmaa varten tekemäni analyysit. Ikävä kyllä, nyt kun olen litteroinut tekstin tarkemmin, ne eivät täsmää ollenkaan. Muutenkin olen eri mieltä siitä, miten olen pari vuotta sitten luokitellut opettajan palautepuheenvuorot. Siispä, teen samaa analyysiä toiseen kertaan ja saan ihan eri tulokset. Eihän tämmöisessä analyysissä ole pienintäkään järjenhiventä. Mitä enemmän aineistoani katson, sitä varmemmaksi tulen, että soveltamani koululuokkadiskurssin tutkimiseen kehitetty analyysimalli ei oikeasti ole millään tavoin järkevä soittotuntipuheen kuvaamiseen. Muuten jees, paitsi että puolet opinnäytteestäni perustuu pelkästään siihen. Grääh.

Lauantaina ahdistuin paitsi siitä, että olen huono ja aikaansaamaton soittotuntipuheentutkija, myöskin siitä, etten edelleenkään osaa olla hyvä ihminen ja olla lainkaan tarpeeksi kiinnostunut siitä, mitä älyttömyyksiä maailmassa tapahtuu. Siitähän ne älyttömyydet suurelta osin kait johtuvat, että ihmiset ovat näin piittaamattomia. Tietysti tekosyitä on helppo keksiä: stressaan pienistä oman elämän asioistakin niin hirveästi, että jos stressaisin vielä kaikkien muidenkin asioista, pääni varmaan räjähtäisi. Illan vietin YS:n pikkuloppiaisbileissä, joissa löysin oman elämän stressattavaksi pikkuasiaksi sen, että olen huono juhlimaan. Tai sitten se oli laskuhumalaa.

Sunnuntaina en uskaltanut katsoa opinnäytettä. Sen sijaan tein saksanläksyjä, ja kiirehdin kiipeämään. Jopa niin kiireesti, että tajusin vasta puolimatkassa kohti Tapanilaa lähteneeni tunnin verran liian aikaisin. Argh. Teinpä sitten kivan kävelykierroksen aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä. Kun päivän kiipeilyseurani (metrokaveri ja sen kaveri) olivat puolestaan vähän myöhässä, ehdin ennen heidän saapumistaan kiivetä automaattivarmistuksella useamman reitin. Jälkeenpäin hämmästyksekseni laskin, että yksin kiipesin kaksi reittiä kahdesti ja kolme kerran (kaikki hyvin helppoja toki), ja sitten seuran kanssa vielä kuusi. Melkoisen tehokasta. Jee.