Unia

Silläkin uhalla, että tämä alkaa kohta muuttua unipäiväkirjaksi blogin sijaan, nyt on pakko vähän tilittää. Nimittäin toissayön pieleen mennyt saksantentti sun muu oli aika pientä tämänöiseen verrattuna, sen verran omituisen ahdistavia unia näin. Tai yhden unen lähinnä, joka eteni aina vain ikävämpään suuntaan.

Unen alkupuolella oli joku YS-meininki meneillään, ainakin siellä oli taas tuttuja sellistejä, tosin kämppis-Helzikin taisi olla siellä. Olimme jossain vuoristossa, missä oli ollut kait joku konferenssi musiikkiin liittyen. Sieltä menimme viettämään aikaa johonkin alppimaja-tyyliseen mökkiin. Jotenkin kummasti joku keittiön kaappi tai vastaava syttyi palamaan, ja yritin sammutella sitä sulkemalla ovet ja lätkimällä niiden päälle märkiä pyyhkeitä. Jälkeenpäin olin tosin masentunut ja angstinen, mutta ketään ei kiinnostanut. Sen sijaan jotkut ilmeisesti syyttivät minua koko tulipalosta.

Pakenin paikalta johonkin ihan muualle etsimään hiljaista nurkkaa (en enää ollutkaan sitten vuoristossa). Paikalle ilmestyi joku Lintsin pomo, joka jostakin käsittämättömästä syystä syytti minua kaikkien lintsiläisten työvaatteiden tärväämisestä. Yritin sitten selittää, että olin ollut sammuttamassa tulipaloa, mutta pahalta näytti, ei se tuntunut uskovan ollenkaan.

Ja lopulta jotenkin mystisesti päädyin junaan (joka vielä oli joku Pendolinon tapainen pikamenijä), jossa onnistuin painelemaan jotain nappeja niin, että se juna ampaisi menemään. Yritin kovasti pysäyttää sitä hätäseis- ja stop-napeilla (niinkuin jotain Lintsin laitetta), mutta ne eivät tehneet mitään. Lopulta jotenkin sain sen pysähtymään, mutta sitten hyvin vihaiset sedät hakivat minut sieltä pois, ja onneksi viimein heräsin, enkä saanut tietää, mitä kaikkea ikävää näistä kaikista oudoista syytöksistä lopulta seurasi.