No niin, lapsoset, täti menee taas unipäiväkirjaosastolle! Unet ovat kivoja, etenkin kun niistä vielä muistaa suuren osan. Toissayötäkään en kuitannut, joten sanottakoon, että silloin näin aikas omalaatuista scifin ja toden sotkevaa unta, jossa kämppikseni kanssa olimme kai muuttaneet Turkuun. Ainakin siellä asui paikallisia, ja mystisesti myös kämppikseni tunsi heidät, mikä unessakin hämmensi minua. Paitsi että oikeasti se oli jossain Kuussa, ainakin ulkona olevista avaruuspuvun vaativista olosuhteista päätellen. Ilmeisesti siis alitajuisesti pidän Turkua vieraana planeettana, tai ainakin omamme kiertolaisena...
Mutta viime yönä, viime yö oli kiva! Näin pitkästä aikaa lentämisunta. En edes muista, milloin oli edellinen kerta. Tosin tähän lentämisuneen liittyi jossain välissä epämiellyttäviä yksityiskohtia, kuten valtavia ampiaisparvia (jostain syystä pelkään ampiaisia ihan liikaa). Perusasetelmana oli kuitenkin (taas!) YS:n matka, jossa olimme ilmeisesti Tartossa. Erityisen hyvin jäi mieleen kohta, jossa olimme juuri olleet sellistiporukalla matkamuistokaupassa, missä oli ainakin pikkupulloja liköörejä sekä jotain puista krääsää. Kun tulimme kaupasta ulos, levitin käteni, jotka sitten muuttuivat saman tien siiventapaisiksi, ja lehahdin talon katolle. Se oli semmoinen kohtalaisen korkea kerrostalo vielä. Hassuinta oli, että YS-tovereiden suhtautuminen stunttiini oli tasoa "No mitä sä nyt taas tollai", eli ei edes erityisen hämmästynyttä - mikä taisi olla aika realistinen reaktio myös, kun ne tosielämässäkin taitavat jo olla tottuneita siihen, että olen vähän hassu toisinaan.
No comments:
Post a Comment