02/05/2006

Mä en haluu...

...tehdä yhtään mitään. Haluan nukkua seuraavat n vuorokautta. Aamulla totesin, että tuntuu, kuin olisi joku käynyt vähän potkimassa. Selkä on aika jumissa eilisen liian pienessä veturikopissa istuskelun jäljiltä, niin kivaa kuin se silloin olikin. Muutenkin väsyttää kovasti. Eikä vaan auta, tänään piti tehdä vaikka mitä, ja kaikkea sain aikaankin, vaikka kaikki tuntui myös menevän pieleen.

Aamuiset kvartettitreenit (Suave, ei Jormaa) olivat aika onnettomat, kestivät alle tunnin, ja kaikki olivat joko vappu- tai työväsyneitä tai sekä että. Treenien jälkeen en jotenkin osannut tehdä yhtään mitään, istuin konserttisalin portaille ihmettelemään, ja huomasin, että sellokoteloni selkäpuolella on inhottava halkeama. Pentele. Hajosin sitten siihen, pahemman kerran. Olisin halunnut mennä johonkin pimeään paikkaan itkemään väsymystä ja ärsytystä ja maailman yleistä ikävyyttä. Sen sijaan piti istua pari tuntia kuuntelemassa opinnäytetyösymposiumia.

Sain itseni sen verran kasaan, että menin koteloni kanssa Wainiolle, mistä sen aikanaan ostikin - ei siitä ole kahta vuottakaan vielä. Eivät olleet liian avuliaita. Olivat sitä mieltä, että ei se itsestään noin hajoa, joku isku siihen on tullut (vaikken moista olekaan havainnut), ja että turha sitä mihinkään valmistajalle on mennä toimittamaan. Superliimaa vaan, ja sillä se hoituu. Eivät edes tarjoutuneet liimaamaan.

Tässä välissä sitten ihme kyllä onnistuin palauttamaan nuotteja kirjastoon, lähettämään matkakorvauslappusen sekä vielä hankkimaan kotivakuutuksen, viimein, ja sellonikin sisältyy siihen. Sen jälkeen kävin pitämässä jokseenkin töksähtelevän sellotunnin. Päivän pelastajana äiti ehti hakemaan minut sen jälkeen, kävimme ostamassa liimaa ja yritimme fiksata sellolootaa. Ehkä tuo nyt sitten kestää. Toivon mukaan. Silti ärsyttää älyttömästi, koska kotelo oli aika älyttömän hintainen.


Nyt pitäis pakata, ja miettiä kauheasti matkalle lähtöä. Ja edelleenkin haluaisin vain olla tekemättä yhtään mitään ja/tai nukkua, tai ehkä itkeä, tai jotain. Mutkun ei niin ei. Äh.

No comments: