Todellinen Tilitys

Ajattelin esittää katkelman musiikkipedagogiopiskelijan elämästä, jotta voisimme kaikki todeta, kuinka kätevää ja käytännönläheistä on ammattikorkeakoulun toiminta.

"ESO-kortti" on Esittävän Säveltaiteen Opintokokonaisuuden "opintokirja" tai "todistus", johon kerätään merkintä kaikista soittosuorituksista. Usein opiskelija joutuu juoksemaan pitkin ja poikin metsästämässä juuri sitä tiettyä opettajaa, jonka nimen korttiinsa tarvitsee. Näitä suorituksia ei koota mihinkään sähköiseen tietokantaan muuten kuin suurina opintoviikkokasoina, joiden nimikkeenä on "Osasuoritus". Käsittämättömän kivikautinen systeemi kaikenkaikkiaan.

Tarina menee näin:

Syksy 2003:
Opiskelija aloitta opintonsa Stadiassa. Hänelle on nimetty piano-opettaja pakollista pianonsoittosuoritusta varten. Hän menee tapaamaan tätä Piano-opettajaa, jolle kertoo suorittaneensa pianon 3/3-tutkinnon musiikkiopistossa. Opettaja toteaa, että piano on täten hyväksiluettu, eikä tarvitse tulla tunneille - ei oikeastaan saa, vaikka haluaisikin. Tässä vaiheessa uusi ja tietämätön Opiskelija ei ymmärrä pyytää Opettajalta kuittausta ESO-korttiinsa.

Kevät 2004:
Keväisin on aika hankkia merkintä vuoden opintosuorituksista, joten Opiskelija pääsee ensi kertaa todella tutustumaan ESO-kortin ihmeellisyyksiin. Hän yrittää saada hyväksiluvun vaatiman allekirjoituksen korttiinsa. Hän kysyy asiaa muuan piano-opettajalta, joka sanoo, että soittajan oma ESO-vastuuopettaja voi laittaa nimensä siihen. Vastuuopettaja on kuitenkin sitä mieltä, ettei voi kyseistä allekirjoitusta antaa. Kaikki pakenevat kesälaitumille, ja kuittaus jää saamatta.

Kevät 2005:
Jo kyynisemmäksi käynyt Opiskelija yrittää toistamiseen saada merkintää. Hän kysyy asiaa usealta piano-opettajalta. Hänelle väitetään, ettei mitään hyväksilukuja anneta kenellekään aiempien suoritusten perusteella, koska uusi opetussuunnitelma sanoo niin. Opiskelija joutuu selittämään opettajille, että hän noudattaa opetussuunnitelmaa vuodelta 2003, jonka mukaan hänelle kuuluu hyväksiluku. Ovelat piano-opettajat intoutuvat mainostamaan, kuinka hauskaa ja hyödyllistä vapaa säestys on, ja lopulta, juuri kun Opiskelija on saamaisillaan haluamansa allekirjoituksen, hän päättääkin hakea vapaan säestyksen opinto-oikeutta seuraavalle vuodelle.

Syksy 2005:
Opiskelija saa tietoonsa vuoden soitto-opinto-oikeutensa, ja havaitsee, ettei hänelle ole myönnetty vapaata säestystä. Opiskelija päättelee tästä, että hänen ei siis tarvitse harjoittaa minkäänlaista pianonsoittoa tässä oppilaitoksessa.

Kevät 2006:
Vanha ja kärttyisä Opiskelija yrittää kolmanteen kertaan hankkia merkintää. Hän aloittaa kysymällä muuan Piano-opettajalta. Piano-opettaja käskee kysyä Koulutussuunnittelijalta. Koulutussuunnittelija käskee kysyä Opintoneuvojalta, jonka puoleen Opiskelija seuraavaksi kääntyy. Yllättäen hän saakin tältä kuulla, ettei hänen pianonsoiton suorituksensa ole lainkaan hyväksiluettavissa ilman erillistä vapaan säestyksen opiskelua. Tässä vaiheessa Opiskelija juoksee paikalta kiroten ja raivoten ja toteaa, ettei tämä kertakaikkiaan voi olla näin vaikeaa.

"Onnellinen" loppu:
Tunteja myöhemmin Opintoneuvoja soittaa Opiskelijalle ja ilmoittaa, että selvitti asian orkesterisoittajien pianonsoitosta vastaavan opettajan kanssa: hyväksiluku onnistuu kyllä. Opintoneuvoja lupaa viimeinkin kirjoittaa Opiskelijan ESO-korttiin sen allekirjoituksen, jota tämä on nyt lähes kolme vuotta metsästänyt.