Eilen olin asiakaspalvelutäti. Käyttelin yksin Pikajunaa, kuuluttelin asiakkailleni kaikkea mukavaa ja ainakin tunsin olevani pirteä ja positiivinen. Ysituntinen meni taas äkkiä. Sen sijaan illalla olin epäsosiaalinen. Olin mukamas kovasti menossa juhlimaan palkkapäivää, mutta kun sinne ei tapahtunutkaan mitään suurta massalähtöä, vaan ihmiset vaan harhasivat ja hajaantuivat joka suuntaan, jotenkin vain päädyin palaamaan kotiin. Jumitin koneella niin myöhään, että olisin varmaan mennyt aikaisemmin nukkumaan, jos olisin lähtenyt bileisiin.
Tänään... Grr. Ärh. Mikä päivä. Ei enää tämmöisiä. Aamulla oli kvartetti-Jormaa, ja soitin tietysti päin puukasvustoa, koska en ole useaan päivään harjoitellut, kiitos töiden. Ja töissä sitten... Ehkäpä voin nätisti jättää sanomatta Sen Ärsyttävän laitteen nimen, jota käyttelin, ettei kukaan nyt saa mitään pahoja vaikutteita. Oikeasti laite on varmasti kiva kyydissä oleileville olioille, mutta käyttäjälle Ei Tod. Se jumitteli ja sekoili, samoin käyttäjänsä, joka halusi vaan pois. Ostin liikaa karkkia tauoilla, että tulisi edes vähän parempi mieli.
Asiakaspalveluuteni meni ikkunasta ulos. Kertaalleen neuvoin asiakkaille väärin yhden pituusrajan (ihan toisessa päässä puistoa olevasta laitteesta, mutta kuitenkin, pitäisi ne tietää). Sitten kertaalleen laitteeni jumitettua, kun olin saanut sen itse toimimaan taas, yksi asiakas kävi kyselemässä laitteeni pituusrajaa, enkä meinannut osata enää pistää yhtään lausetta kasaan, vaan selitin jotain ihan sekavia. Ja sitten kaaduin vielä portaissa ja lensin rähmälleni maahan suoraa jonkun asiakkaan eteen. Mahtoi ajatella, että onpas tässä vakuuttava ja luottamusta herättävä laitetyöntekijä. Höö.
Toivottavasti huomenna tulee joku muu laite. Tosin, ehkä aikaisempi nukkumaanmenoaika voisi kaikenkaikkiaan edesauttaa työhyvinvointiani.
No comments:
Post a Comment