Työkrapula?

Jos kerran semmoista larpin jälkeistä masennusta tulee kutsuttua larppikrapulaksi, niin eilinen tunnelma olkoon sitten nimeltään työkrapula. Se ilmeni äärettömänä väsymyksenä, joka suuresti haittasi kvartettitreeneissä soittamista, ja jätti viimeiseen egyptin tenttiin valmistautumisen ihan liian vähälle - enkä itse tentissäkään jaksanut oikein välittää. Neljästä tentistä kolme on takana päin ja niistä kaikista vitonen, eli tämän vikan pitäisi mennä todella huonosti, että se tiputtaisi kokonaisarvosanaa. Eikä se varmaan niin huonosti mennyt.

Muutenkin eilen ja jo toissapäivänä illalla töistä palattuani olin epämääräisen angstinen taas vaihteeksi. Syynä lähinnä se, että Helen ei ollut kotona koko viikonloppuna, ja kovasti kävi ahdistamaan ajatus siitä, että täällä minä elelen keskellä sellaisen ihmisen tavaroita, joka ei edes ole ikinä täällä, ja haluaisi vain täältä pois, ja minä estän sitä lähtemästä. Kärjistettyä tuo toki on, eikä H itse sitä varmasti allekirjoittaisi, mutta siltä silti tuntui.

Ahdistus johti sitten hämäriin ja ahdistaviin uniin, joissa välistä luulin, että kaikki ne harvat ihmiset, jotka elämässäni pysyvinä ovat, olivat jotenkin kuolleet tai kadonneet, ja olin ihan yksin. Mutta eipä ihme että yksinäiseltä tuntuu, kun puolen vuoden sisään neljä "hyvää" kaveria (missä "hyvä" on nykyään ankaraa liioittelua) on joko muuttanut tai muuttamassa yhteen miehensä kanssa tai mennyt kihloihin tai sekä että. Tähänastisen kokemukseni mukaan tuollainen vähentää niiden näkemistä ja niistä kuulemista rajusti.

Eilisiltana yritin epätoivoisesti taas olla sosiaalinen osoittaakseni, että tässä maailmassa on ehkä mulla kuitenkin pari "oikeaa" kaveria. Matemaatikko-nero-kaverini yläasteen ja lukion ajoilta valmistui eilen maisteriksi (kolmessa vuodessa!), ja menin sen bileisiin baariin istuskelemaan. En ollut siellä kovin pitkään, mutta yllättävän kivaa oli, pelasin Scrabblea parin ihan tuntemattoman matemaatikkopoitsun kanssa, ja melkein hävisin. Onneksi en ihan, koska se olisi näin wannabe-kielitieteilijänä hävettänyt suuresti.