Ekasta työpäivästä selvisin, vaikka tavallaan vain hädintuskin. Työ itsessään oli ihan leppoisaa. Olin Kotkotissa lastaamassa lapsosia munankuorivaunuihin ja kuuntelemassa kotkotustaustanauhaa tunti toisensa perään.
Kaikki muu tuntuikin menevän pieleen. Mulla oli jo aamulla vähän huono olo, ja päivällä liian vähän vaatteita, niin että hytisin kylmästä koko lounastauon, vaikka olinkin jo hakenut lisävillapaidan. Onneksi iltaa kohti tuli vähän lämpimämpi tunnelma. Opinpa ainakin, että tarpeeksi vaatteita täytyy olla. Juvenalialaiset kaverit kävivät moikkaamassa, ja kysyivät, josko tulisin illalla vielä hetkeksi hengaamaan Kallioon, jossa muuan heistä asustelee.
No, illalla kun viimein pääsin töistä, päätinkin sitten mennä sinne kaverille käymään, ja se oli ISO vikatikki. En jotenkin siinä vaiheessa ollenkaan tajunnut, mikä perille päästyäni tuli hyvin selväksi: hiljalleen alkoi vain tuntua kipeämmältä. Katseltiin Liikkuvaa linnaa, ja kääriydyin huopaan ja ajattelin, että enpä muista, milloin viimeksi on ollut näin kuumeinen olo. Loppujen lopuksi totesin, etten oikeasti millään kestäisi raahautua bussipysäkille, saati sitten kävellä kotiin, ja otin taksin.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Nukutun yön jälkeen on vähän parempi fiilis, muttei siltikään erityisen terve. Mutta kun en voi enkä halua ilmoittaa Lintsille olevani kipeenä, koska ne varmasti tulkitsevat, että koska on vappu, olen "kipeenä", ja pahimmassa tapauksessa antavat potkut. Siispä menen kumminkin. Jos oikeasti työpäivän aikana tulee liian paha olo, niin näkevätpä ainakin muut toivon mukaan, ettei ole mitään vapputautia se...
No comments:
Post a Comment