Yritin tänään etsiä soolosellobiisiä, joka sopisi mahdollisesti syksyllä tulossa olevaan 2. resitaaliini. Löysin läjän kaikkea tosi hassua, muun muassa kappaleen, jonka alussa soittaja tuijottaa yleisöä hypnotisoivasti 10 sekuntia, kunnes räpsäyttää älyttömän neljä ääntä kerralla sfff bartok-pizzicaton (mummot kumoon ja sillain). Hih. Vois olla aika hauska, mutta vaikutti vähän liian pitkältä sekä työläältä. Oikeasti hienolta sen sijaan tuntui semmoinen kappale kuin P. Vasksin Das Buch (siis "Kirja", mutta eihän se ole suomeksi yhtä vakuuttava kuin saksaksi). Siinä oli älyttömän runnomisen ja raastamisen lisäksi kauniita sointuja, ja bonuksena muutamassa tahdissa pitää laulaa ylä-ääni. Kivaa. Kaiken kaikkiaan noita sooloselloteoksia on tosi vähän verrattuna siihen, paljonko on sävelletty sellolle ja pianolle yhdessä, ja tuosta vähästäkin suurin osa tuntuu olevan vähän mitä sattuu.
Muutenkin tänään oli kovin musiikillinen päivä. Barokkisellotunnilla meinasin hajota, kun en osannut (mitään uutta auringon alla). Kvartettitreeneissä olin vähän turhan väsynyt. Välissä käväisin Lintsillä sovittamassa työvaatteita, ja annoin varmasti tosi loistavan kuvan itsestäni olemalla ylihilpeän überpositiivinen (tuli ihan Sini-susi-fiilis).
No comments:
Post a Comment