Barokkisellokeikka viime torstaina oli tosi omituinen. Lämmittelyssä soitin roskaa. Soitin myös roskaa konsertin alussa, yhtyeessä, jossa oli sopraano, kolme sinkkiä, pasuuna ja minä, ja joka oli seconda vistaa. Boccherini sen sijaan meni periaatteessa aika hyvin, mutta enpä muista, milloin olisi soittaminen tuntunut noin oudolta. Ihan ihme out of body -experience tai jotain. Joku käveli kesken keikan sisään kirkkoon keskikäytävää, istui penkkiin ja lähti taas, ja minä vaan katselin sitä ihan tyytyväisenä, enkä ajatellut soittamista yhtään, ja sormet vaan meni ittekseen oikein. Muutenkin jotenkin oli sellainen tunne kuin en olisi itse ollenkaan ollut siinä soittamassa, ei edes jännittänyt yhtään. Tavallaan kivaa, toisaalta taas ei.
Perjantaina oli Heliaa ja vapaa iltapäivä, jonka tärväsin tekemättä juuri mitään, mitä olisi pitänyt tehdä. Viikonloppu onkin sitten mennyt todella aikataulutetusti, eipä ole likaa ollut vapaata. Sekä la- että su-aamupäivä Lintsillä koulutuksessa, ja sitten iltapäivät jorMa-kvartettia, lauantaina peräti 16-22, vaikka pidettiinkin kyllä enemmänkin kuin lakisääteisen mittainen tauko. Mutta mutta, nyt pitäisi sitten osata kaikki tarvittava Lintseilystä Työt alkaa ensi lauantaina. Töitä onkin sitten koko vapuksi, mikä ei se oikeastaan haittaa tai harmita ollenkaan. Onpa taas hyvä syy vältellä liikaa sosialisoimista ja bileitä ja angstia. Mulla on paha tapa angstata vappuisin. Viime vapun vältin taitavasti harjoittelemalla tutkintoon. Se ainakin toimi ihan hyvin.
No comments:
Post a Comment