Totuttuani viikon aikana heräämään joka päivä vasta kymmenen jälkeen, perjantaina pitikin olla siihen aikaan kvartettitreeneissä. Oli kyllä vaikeaa, ja luonnollisesti olin kvartetissa ihan pihalla. Sen jälkeen olin vielä enemmän pihalla, koska oli useampi tunti tyhjää aikaa, ja kun minähän en prkle harjoittele nyt mitään sellonsoittoa ainakaan tällä viikolla, tekemisen keksiminen oli yllättävän vaikeaa. Yritin kyhätä Hops-lappusta, joka pitää täyttää, kun jatkaa opiskelua yliajalle. En ihan osannut. Erityisen hienoa kyseisessä lapussa on, että Stadia ei sitä vaadi täyttämään (vuoden lisäaika opintoihin kun automaattisesti kuuluu kaikille AMK-opiskelijoille), mutta musiikin koulutusohjelma vaatii. Hiphei.
Ilta oli ranskalainen. Tai siis, Ranskalainen ilta, YS:n tämän kauden pääkonsertti, oli silloin. Keikka oli Tapiolasalissa, mikä tuntui hurjan nostalgiselta. Joskus muinoin (eli ennen Sellon ja Sellosalin valmistumista) kaikki Musiikkiopisto Juvenalian isommat konsertit soitettiin siellä. Vieläkin muistan, kuinka jännää oli soittaa siellä ekan kerran, muistan jopa, että kappale, jonka soitin, oli Faurén Elegia. Oi niitä aikoja. Silloin vielä kuvittelin, että isona osaisin soittaa. Kaunis harhaluulo. Joka tapauksessa, YS-keikka oli vallan OK, muutaman pikku kämmin itse tein, mutteivät onneksi pahemmin sotkeneet. Ensi viikolla sama uudestaan, sitten voisi jättää nekin tekemättä.
No comments:
Post a Comment