Valiteltuani viime viikolla, että on ihan lusmu olo ja liian vähän tekemistä, tällä viikolla onnistuin kyllä korjaamaan tilanteen todella taidokkaasti.
Keskiviikkona oli iltavuoro metrossa. Kuten aina, aamupäivä meni ohi kovin äkkiä (lähinnä joululahjojen merkeissä) ja sitten olikin jo aika mennä töihin, mistä kotiin pääsin vasta puolenyön jälkeen. Ajaminen oli taas jännää sen parin ekan kierroksen ajan, kun 80 km/h tuntui oikeasti nopealta ja kuuttakymppiä asemalletulo aivan hullulta ajatukselta. Sen jälkeen siihen taas tottui. Työpäivä oli pitkä, ja kotona piti vielä väkertää joululahjat valmiiksi asti. Siinä meni melkein koko yö, nukkumaan pääsin joskus neljältä. Olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa.
Torstaina piti herätä ennen kymmentä, että ehti kiipeämään. Kiipeämisestä ei tietenkään tullut yhtään mitään, kun väsytti niin älyttömästi. Sen jälkeen oli reilu puoli tuntia aikaa syödä ja koota tavaransa, ennen kuin piti suunnata Kulosaareen opettamaan. Yllättäen kävi ilmi, että tämä saattoikin olla viimeinen tuntini kyseisen oppilaan kanssa vähään aikaan, koska tämä saattaakin yllättäen olla muuttamassa Espanjaan. Vau. Kulosaaresta suorinta tietä Töölöön, Lauralle, missä oli AOK:n pienimuotoinen välitapaaminen, lähinnä joululahjontaa varten (tämän takia niillä lahjoilla oli niin kiire, että niitä piti tehdä yötä myöten). Ajoissa kotiin ja nukkumaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi ajoissa.
Perjantaina herätys oli ennen viittä: viisaana ihmisenä olin ottanut töistä aamuvuoron--ensimmäistä kertaa sitten kurssin ajoharjoittelujen. Loppujen lopuksi herääminen ja ajelu oli yllättävän tuskatonta. Epätoivoisen väsyneeksi olo muuttui vasta, kun pääsin töistä pois, ja tiedostin, että niin, nyt sitten pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Illalla oli nimittäin ohjelmassa jouluheviä. Raskasta joulua -keikka Tavastialla oli aivan mainio, ja kummasti siellä jaksoi riehua. Tuli siis kiljuttua joululauluja niin kovaa kuin vain lähtee ja heiluttua ja hypittyä ja moshattua. Keikan jälkeen oli väsymys niin suuri, että vaikka kovasti uhkailtiin, en loppujen lopuksi joutunut ajamaan Turkuun, koska olin niin kuollut. Nukkumaan pääsin sitten joskus puoli viiden maissa--24h sen jälkeen, kun aamuyöstä heräsin. Huh.
No comments:
Post a Comment