Maanantai tuntui hämmentävästi perjantailta. Päivä nimittäin oli kokonaisuudessaan varattu Suave-kvartetin Debussy-esitykselle, joka oli viimeinen isompi juttu kalenterissani tämän vuoden puolella. Olin konsalla joskus puolilta päivin, soittelin itsekseni stemmani läpi, ja sen jälkeen kokoonnuimme pitämään yhteisiä treenejä. Oikeastaan suurin osa päivästä menikin kvartettiporukassa hengaten, vuorotellen luokkaa jonottaen, soittaen tai taukoa pitäen.
Esityksemme oli Stadian jokavuotisen Kamarimusiikkimaratonin viimeinen ohjelmanumero. Kyseinen maratonkonsertti alkoi kello 16, me soitimme klo 20. Olimme kaikki hitusen levottomia ja jännittyneitä kun oli koko pitkä päivä odoteltu. Lavalle astellessa iski kauhistus, kun soittopaikkamme oli roudattu ihan pieleen--vaikka yritin pikaisesti potkia tuoliani ja alustaani parempaan asetelmaan, jouduin kuitenkin soittamaan niin pöljästä paikasta, etten nähnyt enkä kuullut ketään kunnolla. Vaan tarpeeksi sitten kuitenkin, koska pysyimme oikein hyvin koossa läpi kaikkien hankalien hidastusten ja kiihdytysten, mitä Debussyn 1. kvartetossa riittää. Kamarimusiikin soittaminen on kylllä kivaa, kun se on tavallaan välimuoto soolosoiton ja orkesterijuttujen väliltä: kaikilla on omia sooloja, joissa pääsee loistamaan, mutta myös paljon yhteistä soiteltavaa ja säestyksellisiä asioita, ettei koko ajan tarvitse stressata.
Soiton jälkeen siirryimme yksille taikka muutamille koulun viereiseen oluthuoneeseen, missä myöskin kuuntelemassa olleet opettajat antoivat soitosta palautetta. Oma mielipiteemme, hämmentävää kyllä, taisi olla, että kaikkien mielestä kokonaisuus oli "OK", mutta kaikki muut paitsi minä olivat tyytymättömiä omaan osuuteensa. Johan nyt on aikoihin eletty, kun Neiti Negatiivinen on ihan tyytyväinen soittoon, ja muut eivät. Kyllä meillä oli oikeasti tyytyväisyyteen syytäkin, koska muilta saamamme palaute oli suorastaan hämäävän positiivista. Toisaalta, kai sitä viidettä vuotta yhdessä soittavan porukan pitäisikin jo hallita yhteissoitto kohtalaisen hyvin. Nyt vaan sitten jännätään, vieläkö tämä kvartetti pysyy koossa, kun puolet soittajista valmistuu nyt ja me kaksi lusmumpaakin toivon mukaan keväällä.
No comments:
Post a Comment