Odotin arkeen paluun olevan leppoisan viikonlopun jälkeen kurjaa, mutta itse asissa se olikin yllättävän vaivatonta, liian aikaista herätystä lukuunottamatta. Maanantaipäivä sisälsi peräti kahdet Suave-kvartetin treenit, joiden välissä oli pitkä lounastauko. Jälkimmäiset olivat saliharjoitus ensi viikon keikkaa varten. Tein edelleen ihan liikaa täydellisen älyttömiä virheitä--sellaisia, että alan soittaa väärältä nuottiavaimelta tai muuten vaan vääriä ääniä, tai yksinkertaisesti ajatus harhaa ja tipahdan nuotissa riviltä enkä tajua enää, missä mennään. Pitäisi selvästi joko nukkua kunnolla tai oikeasti harjoitella kvartettistemmansa, tai mieluiten molemmat.
Konsalta kotiinpäin valuessani törmäsin sattumalta metron liukuportaissa Heleniin, joka oli menossa kahville Mirjan kanssa, ja eksyinkin sitten mukaan. Loppujen lopuksi emme menneet kahville, vaan kaakaolle Kampin Kaakaopuuhun. En voi tajuta, miten en ole aiemmin tullut käyneeksi siellä, aivan mahtava kahvila! Sieltä sai kaakaojuomien vastineen espressolle, espressokuppiin tehdyn chilikaakaon, joka oli aivan nerokas. Oli myös pakko ostaa luovasta suklaavalikoimasta mukaan levy guarana-suklaata. Energiasuklaa, mieletön ajatus, ihme, etten aiemmin ollut tällaistakaan tavannut. Jep. Ihqutushehkutus. Tuonne pitää mennä toistekin.
Vaikka sää oli iltaa myöten muuttunut kaameaksi loskamyrskyksi, uskaltauduimme Elmon kanssa ajelemaan Tapanilaan. Oli selvästi nerokas ajatus kiivetä kahtena peräkkäisenä päivänä, ei ihan hirveästi löytynyt voimaa. Tulinpa kumminkin liidanneeksi yhden aiemmin vain yläköysitellyn 6-:n, joka oli hitusen nihkeä liidattavaksi.
No comments:
Post a Comment