Laiskaa ajattelua

Aamulla jätin tilastotieteen tentinpalautustunnin väliin, että ehtisin nukkua, ja näinkin sitten surumielistä unta onnettomasta Snapesta, joka vain halusi, että joku rakastaisi sitä (agh, Potter-teemaiset unet vaan pahenevat). Ehdin keskustaan lounasaikaan mennessä, ja istuin päivän kaksi muuta luentoa. Molemmat olivat sellaisia "ei minua oikeasti kiinnosta tämä yhtään, mutta tarvitsen jotain tekemistä" -juttuja, tosin väestötieteen johdanto jopa onnistui oikeasti olemaan kiintoisa. Semantiikassa ja pragmatiikassa taas törmäsin siihen, että olen ihan liian käytännönläheinen ja laiska ajattelija, en kertakaikkiaan jaksa perehtyä asioihin ihan noin syvällisesti.

Luentojeni jälkeen törmäsin Siltavuorenpenkereen ruokalassa sattumalta vanhaan stadialaistuttuun, joka osoittautui kohtalotoveriksi: molemmat opiskelevat satunnaisia asioita yliopistolla, kummallakaan ei oikeastaan ole vielä soitonopettajaksi valmistumisen jälkeenkään mitään aavistusta siitä, mitä haluaisi tehdä isona, kun vähän kaikki kiinnostaa, etenkin kun haluaisi mieluiten jonkun homman, josta olisi mahdollista joskus työllistyäkin. Liekö näin, että nyky-Suomella on tapana tuottaa tämmöisiä kilttejä tyttöjä, joilla on ammatinvalintaongelma - tunnen nimittäin pari muutakin vastaavaa tapausta - vai onko tämä vain tyypillistä yli kahden-, alle kolmenkympin kriiseilyä, tai jotain? Tätä voisi varmaan pohtia enemmänkin jos ei a) olisi laiska tekemään semmoista ja b) kiire kouluun.

Illalla oli tietysti YS-treenit. Soitimme huonosti. Tshaikovski pyörii haudassaan.