Ah. Viimein päivät alkavat vaihteeksi olla sopivan täysiä - melkein liian kiireisiä, mutta ei ihan. Torstai oli melkeinpä minuuttiaikataulutettu: lähdin tilastotieteen luennolta vartin verran etuajassa, että ehtisin kiipeämään. Kiipeilyllekin oli vain vajaa kaksi tuntia aikaa, joten tuli sitten revittyä tarkoituksella hankalia reittejä (jotka eivät menneet) ja lopuksi vielä boulderoitua (jestas, se on niin eri laji, en osaa yhtään). Jäi juuri sopivasti aikaa syödä kotosalla, sen jälkeen Valo- ja äänisuunnittelun laitokselle heviselloilemaan. Meillä on muutama biisi enemmän tai vähemmän koossa - vielä kun tietäisi, mihin kohtaan esitystä ne tulevat, vai tulevatko yhtään mihinkään.
Olin päättänyt, että illalla ilmoittaudun viimein Rangaistussiirtola-larppiin, ja loppujen lopuksi sen sitten teinkin, joskus yhden jälkeen yöllä, kun en saanut unta. Tämäkään hahmo ei ole alkuunkaan sen tyyppinen, mitä parhaiten pelaan. Hm. Valtsikan kurssien käymisellä näkyy olevan sivuvaikutuksia: olen kehittänyt syksyn aikana itselleni kaksi hahmoa. Toinen on antropologi, toinen poliitikko. Hups.
Perjantaina alkoi periodin viimeinen uusi luentokurssi, psykolingvistiikka, jota olin odottanut suurella kiinnostuksella - ja sepä otti ja ylitti odotukseni. Alkupuolisko oli enemmän tai vähemmän semantiikasta ja pragmatiikasta tuttua tavaraa, mutta sekin alkoi tuntua kiinnostavammalta, kun asioita pohdittiin selkeästi siitä vinkkelistä, voisiko näiden juttujen perusteella päätellä jotain ihmisten ajattelusta yleensä. Sen jälkeen sitten alettiin käydä asioita enemmän psykologisesta näkökulmasta, käytiin läpi psykologian tutkimusmenetelmiä - ja tiding, opettaja alkoi puhua aivokuvantamisesta, ja vietin lopputunnin tuijottaen sitä vuorotellen suu auki ja idiootisti virnistellen. Aivosähkökäyrästä voidaan oikeasti osoittaa piikkejä, joiden voidaan suht koht varmasti katsoa liittyvän esimerkiksi semanttiseen prosessointiin? Kielitiedettä, joka on ihan oikeasti mitattavaa? Miksei kukaan ole puhunut tämmöisestä aiemmin missään vaiheessa opintojani?! Miksei tämmöistä tutkimusta tehdä vielä paljon, paljon enemmän? Vau. Lisää tämmöistä!
Kielitieteellisen aloituksen jälkeen loppupäivä oli musiikillinen: lisää Scapegoat-treenejä sekä oppilas. Sen jälkeen saavuin kotiin aivan koomaväsyneenä, mutten kuitenkaan loppujen lopuksi osannut mennä ajoissa nukkumaan.
No comments:
Post a Comment