Epäkiinnostavuusennätys?

Voisin kertoa oopperasta, jota käväisin katsomassa (Abélard ja Héloïse, Sellosalin viisivuotisjuhlien tilausteos - oli kyllä vaikuttava ja hieno) taikka sen jälkeen seuranneesta kiipeily-yrityksestä (ihme kyllä se itse asiassa eteni epätoivoisesta räpellyksestä yhteen helppoon, mutta täysin pelottomaan köyteenhyppimisliidiharjoitukseen, sekä vain vähäsen tappelemista ja köydessä roikkumista vaatineeseen 6c:n yläköysittelyyn), mutta nääh. Sen sijaan ajattelin kertoa syvällisesti siitä, miten siivosin kylpyhuoneen. Hiphei. Onneksi kenenkään ei ole pakko lukea!

Ensinnäkin, vihaan vessan siivoilua yli kaiken, ihan kuten kaikkea muutakin siivoamista, mutta vielä enemmän. Siispä siinäkin vaiheessa, kun olin todennut, että nyt kyllä pitäisi, välttelin sitä viimeiseen asti. Tämän vuoksi tartuin toimeen joskus kymmenen kieppeillä sunnuntai-iltana. Ensi töikseni totesin, että pitäisi varmaan tyhjätä lavuaarin alta hajulukko (onkohan tämä nyt oikea sana, aluksi ajattelin, että nukkasihti, mutta se ei kyllä ole), koska lavuaari ei oikein ole vetänyt viime aikoina. Se helposti irroitettavaksi tarkoitettu putkilonpala ei kuitenkaan ollut kovin pahasti tukossa. Sen sijaan selvästi muut osaset vaikuttivat ällöttävän möhnäisiltä - liekö niitä kukaan koskaan putsannut? Jospa minä vaikka yrittäisin. Ryhdyin siis nyhtämään niitä irti.

Päädyin pian epätoivoiseen tilanteeseen, jossa kaikki lavuaarin alta löytyvät lyhyet, muoviset putkenpätkärinkulat ja tiivisteet olivat selkeästi poissa paikoiltaan, mutta eivät kumminkaan lähteneet irti millään. Mietin jo, pitäisikö antaa olla ja soittaa huomenna talkkari, mutta ei! Pakkohan niiden on jotenkin irrota, kun ne on jotenkin siihen kiinnitettykin. Lopulta havaitsin, että pitäisi ruuvata irti siinä lavuaarin aukon keskellä oleva ruuvi. Sillähän se sitten koko homma irtosi, lavuaarin aukon metallijuttu mukaanlukien. Tämän jälkeen putsasin kaikki osaset erikseen hammasharjan kanssa, ja ihme kyllä onnistuin vielä kiinnittämään ne takaisin paikoilleen niin, että lopputulos ei edes vuoda (paitsi jos juoksuttaa vettä hetken aikaa niin kovaa kuin kraanasta saa tulemaan... hmh, äh).

Että näin. Tietysti tämän putkinaissankarittaruuden jälkeen vielä oli jäljellä se kaikki muu normaali vessansiivoilurutiini, mutta tähän verrattuna rätin kanssa lattialla konttaaminen ei ollut kovinkaan kamalaa. Sain lopulta urakkani päätökseen joskus lähempänä keskiyötä. Tulipa tehtyä - ja tulipa selostettua. Jjjooh. Ei näin.