Jostain syystä olen nähnyt viimeisen parin viikon ajan toistuvasti unia, joissa on paitsi supersankareita, myös Harry Potter -vaikutteita, mikä on aika kummallista, kun en ole viime aikoina mitään potterismia pahemmin harrastellut. Eräänä yönä muun muassa oli uni, joka sekoitti Heroesia, Potteria ja X-Meniä: kuuluin hyvis-supersankarijoukkoon, joka puolusti supersankari/noitakoulua (yhdistelmä Xavierin koulua ja Hogwartsia) pahisjoukkoa vastaan, joka puolestaan oli suoraa Heroesista nyhdetty. Oma supervoimani oli luonnollisestikin lentäminen, ja olin koko unen ajan pukeutunut Ropeconiin hommaamaani kirkkaankeltaiseen takkiin. Toissayönä unessani oli enemmän Potteria kuin supersankareita, ilmeisesti olin suorittamassa jotain tehtävää Dumbledoren laskuun. Viimeyönä puolestaan oli joku valtaisa supervoimaisten mutanttien kokoontuminen, jossa yritin päteä kiipeämällä, missä olin huono, mutta onneksi uni päättyi siihen, että lentelin suunnattoman ihmismassan yläpuolella... Kivoja unia tämmöiset kyllä. Jee.
Supersankaruutta olisi kaivattu tosielämässäkin, kun käväisin Kirkkonummella pitämässä selloesittelyjä, peräti kolmelle iltapäiväkerhomuksuryhmälle peräkkäin, kolmessa eri koulussa. Tuli siis samalla Kirkkonummen seudun sightseeingkin suoritettua. Ensimmäiset muksut olivat riiviöitä, ja heittelivät kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja samalla kun soitin. Mitään toivoakaan pitää niitä kurissa tai järjestyksessä - ja niitä oli vain kuusi. Toisen ryhmän muksut olivat ihmeen kilttejä, vaikka niitä oli aika monta. Kolmas ryhmä oli pienin, mutta paikkasi tämän olemalla kaikkein pirullisin. Olin juuri ehtinyt pakata selloni pois, kun muksut palasivat luokkaan sanoen, että oikea kerhotäti oli ihmetellyt, miksi me nyt jo lopetettiin, pitäisi vielä jatkaa. Katsoin kelloa, ja olin ymmälläni, koska minusta olimme jo pitäneet 30-45min musiikkituokion, mikä oli tarkoituskin. Käväisin siis kysymässä tädiltä, ja joo, kyllä, oli ihan korkea aika lopettaa. Muksut vain olivat päättäneet jallittaa tyhmää vierailevaa tätiä - ja läheltä piti, etten ottanut ihan täydestä. Enhän minä osaa odottaa, että kiltit pikku muksut valehtelisivat päin naamaa vain huvin vuoksi. On se vaan niin, että vaikka kuinka olen epävarma sen suhteen, mikä minusta tulee isona, on ainakin päivänselvää, että luokanopettajaa minusta ei tule
Muksuista selvittyäni pääsin seinälle purkamaan agressioitani - tai kehittämään niitä. Saamarin Intia, sanon minä. Roikuin siinä varmaan vartin, ja ei, ei vaan etene. Rasittaa vähän sanoinkuvaamattomasti, että 6b:n reitti on muka niin vaikea, että pääsen tasan tokaan jatkoon asti ja sitten en vaan millään pääse eteenpäin. Sen jälkeen uskaltauduin liidaamaan yhden helpohkon 6a+:n, ja tulin tehneeksi vahingossa melkoisen hyppyharjoituksen. Olin jo kiskonut löysää viimeistä klippiä varten, kun totesin, että njäh, en mä jaksa klipata tätä, liian vaivalloista, ja hyppäsin köyteen antamatta pahemmin varoitusta suunnitelmistani. Tulin sitten alas about puoliväliin seinää - ehkä pisin putoaminen, mitä olen kokeillut. Hups. Itse asiassa se oli aika siistiä.
No comments:
Post a Comment