Vuoristorataunta

Vaikka Lintsiajoistani alkaa olla jo pari vuotta aikaa, ne ovat jättäneet yhden lähtemättömän asian johonkin alitajuntaani: huvipuistot ovat edelleen vakioelementti unissani. Näin tässä taannoin yhden jännimmistä huvipuistounistani vähään aikaan. Siinä olimme kaveriporukalla Lintsillä, missä oli uusi vuoristorata. Katseltuamme sitä vierestä aikamme päätimme mennä kyytiin. Laitteeseen lastautuessamme onnistuin jotenkin hukkaamaan kaverini, joten istuin vaunuun jonkun vieraan ihmisen viereen. Ajelu alkoi kahdella kierroksella ympäri näkyvän radan--se oli kohtalaisen perusmeininkiä, muistutti ehkä eniten Tulirekeä, mutta oli selkeästi pidempi.

Parin kierroksen jälkeen odotin, että ajo loppuisi, mutta yhtäkkiä ennen laituriin tuloa juna kääntyikin jyrkästi vasemmalle ja singahti tunneliin. Ajo muuttui jännittäväksi ja luovaksi sisävuoristoradaksi, jossa oli muun muassa pystysuora nostomäki. Kiskotkin muuttuivat lattialaattoihin upotetuiksi valoiksi, joita juna seuraili. Ajon edetessä meno meni vielä oudommaksi: juna mutkitteli autiossa, uutuuttaan kiiltävässä tavaratalossa. Lopulta ilmaannuimme takaisin päivänvaloon ja laituriin.

Todella vakuuttuneena tästä elämyksestä lähdin kävelemään laitteelta pois muiden, vieraiden kyydissä olleiden kanssa. Vertailimme kilvan kokemustamme, ja huomasimme, että eri ihmiset olivat nähneet eri juttuja (joku muun muassa fantsuhirviön). Kavereitani sen sijaan ei näkynyt, joten soitin heille. He ihmettelivät, missä olin ollut, ja totesivat, että vuoristorata oli heidän mielestään ollut aika tylsä. Heidän ajelunsa oli päättynyt kahden kierroksen jälkeen laituriin, ei mihinkään halluiseen lisäkierrokseen sisätiloissa--vaikka olimme muka olleet samassa junassa. Huu. Vau.

Oikeasta elämästä ei ole yhtä jännää selostettavaa. Lauantaina kiipeily oli vaihteeksi ei-täysin-kurjaa, ja uskalsin jopa liidata pari reittiä, osa peräti on sight-yrityksiä (mutta pakko oli tulla köyteen pari kertaa, lähinnä siksi, että pelotti). Uusi viikko alkoi työvuorolla aikaisin maanantaiaamuna. Lopun maanantaista käytin hyödyllisesti tehden läksyjä, sekä illan YS:n salonkiorkesterin treeneissä. Opinnäyte edelleen katkolla.