Torstaina kiduin läpi aamuvuoron, raahauduin kotiin, kasasin roinani ja hyppäsin junaan. Pääsiäisviikonlopun nimittäin avasi Jälkien välipeli Turussa. Peli aloiteltiin torstai-perjantaiyönä hillittömällä teinixbiletyksellä baarissa virpomavitsat kädessä. Perjantain valoisaksi ajaksi hyppäsin pelistä pois ja kävin kiipeämässä Palatsilla (paljon uusia reittejä, ihan kivoja, en osannut). Illalla peli jatkui perinteisin "aina voisi mennä vielä huonomminkin" -kuvioin, paitsi että, kuten viime peleissä on ollut tapana, ne ongelmat olivat aina jonkun muun ongelmia. Hah.
Larpin kohokohdiksi nousivat eeppinen yhteenotto pääpahiksen kanssa sekä mitä mielettömin UE-reissu pelkkien kännykän valojen avulla. Peli jatkui vielä lauantai-iltapäivään, mutta päivänvaloa pakoilevaisena jouduin viettämään lauantain peliajan peiton alla kuunnellen, mitä muut höpisevät, ja kommentoiden välillä unisesti. Pelin tärkein opetus minulle oli, että pitäisi oikeasti kehittää joku parempi majoitusratkaisu, kun haluaa valvoa yöt ja "nukkua" päivät. Aiheuttaa off/ifgamea jos haluaa hipsiä kesken pelin pois pelistä päiväsajaksi, mutta on myös todella rasittavaa jumittaa tuntikaupalla sängyssä, jos on hereillä, ei kykene nukkumaan, eikä voi liikkua offaamatta...
Sunnuntaina ajelimme Mirin kanssa Pääkaupunkiseudulle--ihan oikeasti itse ajelin noin puolet matkasta eikä se edes ollut kovin kauheaa! Kotona kehitin satunnaista syötävää ihmeen hyvällä menestyksellä (katkarapukiusausta tai jotain). Sitten taas seinälle. Ylpeydekseni tajusin, että tämän viikon aikana tuli oikeasti kiivettyä joka toinen päivä, viitenä päivänä seitsemästä. Vau. Ei se kyllä oikein ole tuntunut missään näkyvän. Paitsi että pääsin viimein Tapanilassa sen yhden aivan mahtavan reitin, jossa on ihan mahdoton muuvi, jota olen vääntänyt viikkotolkulla. Jipii! Se oli kyllä voitto.
Maanantaina leikittiin sotaa, tai oikeastaan harjoiteltiin sodan leikkimistä. Oli nimittäin Bravo Beach Patrol -larpin sotilastyöpaja Nuuksion puskassa. Proppini olivat enimmäkseen toimivat, pistoolinikin toimi ja osasin sitä käyttää, mutta ei se kyllä mikään kovin tappava ase ollut minun käsissäni. Puskassa ryömiminen oli lystiä, mutta toisaalta oli täydellisen "kala kuivalla maalla" -olo, juuri sellainen, mitä vihaan. Näinhän se minulla aina menee, että uudet jutut ovat kivoja, mutta saman tien alkaa ärsyttää kun en osaa--vaikka on ihan luonnollista, ettei osaa, jos ei koskaan aiemmin ole kokeillutkaan. Onneksi hahmoni pelissä on teknikkonörtti, jonka ei tarvitsekaan vaikuttaa vakuuttavalta aseen kanssa.
No comments:
Post a Comment