Aloitin päiväni pelottavasti viemällä paperit Akatemialle. Sielläpä sitten ovat. Seuraavaksi katsotaan, onko mahdollista, että ne jättävät pääsykoekutsun lähettämättä koska hakemus on surkea--en ole kuullut, että se olisi mahdollista, mutta kertahan se kai olisi ensimmäinenkin. Ja sen jälkeen arvotaan, ehdinkö valmistua, ehdinkö harjoitella, ja kehtaanko mennä pääsykokeisiin. Melkoiset arpajaiset kaikenkaikkiaan.
Aamupäivä sisälsi myös kiipeilyä. Tällä kertaa ei tullut mitään suuria valaistumisen hetkiä, ja viime kerran valaistusreittiä en jaksanut enää kiivetä siinä vaiheessa, kun siihen tartuin, koska se on niin raskas. Liidasin taas paria uutta juttua, joista kaikki paitsi yksi jäivät kesken, mutta liidasinpa kuitenkin. Ja tosi tehokas kiipeilykerta oli, pitkästä aikaa lopettaessani olin niin puhki, etten olisi oikeasti kyennyt enää kiipeämään mitään.
Perjantaiseen tapaan käväisin opettamassa. Lopunkin illan kulutin musiikin parissa, vaihteeksi konserttiyleisönä. Konsalla oli Konservatorion ammatillisen peruskoulutuksen solistikonsertti, jossa muun muassa Helen soitti orkesterin solistina. Vau, jännitti kyllä solistien puolesta, mutta hyvin kaikki selvisivät. Harppu oli yllättävän kuuluva solistisoittimena, sen sijaan kontrabasso hukkui orkesterin alle harmillisen usein. Klarinetti ja sopraano olivat yllättävän hauska ja toimiva solistipari. Konserttia kuunnellessani tulin myös miettineeksi, miten ikävää on, että väkisin tulee kuunneltua hirveän kriittisellä korvalla. Jospa vain osaisi nauttia musiikista ilman, että koko ajan havainnoi virheitä ja epäkohtia.
No comments:
Post a Comment