Perjantai oli kohtalaisen kiireinen, koska piti ehtiä värjätä hiukset (koska ei voi olla teinigootti jos ne ei ole mustat), käydä kiipeämässä (edelleenkään ei sujunut) sekä opettamassa. Sitten oli viimein aika vaihtaa hahmoa ja uppoutua viikonlopun peliin.
Jäljet-kampanjan ensimmäinen osa, "Kuka pimeää pelkää?", oli minulle suoraa jatkoa edelliselle turkulaiselle kaupunkipelikampanjalle (Salaisuuksia). Pelasin nimittäin samaa hahmoa, teinigootti-Eiraa. Muita vanhoja hahmoja pelissä ei ainakaan avoimesti ollut, joten hauskasti pääsin toistuvasti muistelemaan, kuinka täällä on ollut ja tehty semmoista ja tämmöistä ja tuommoista, ja toimimaan tietolähteenä, kun ihmiset halusivat tietää jostakin vanhasta. Meininki oli varsin tuttua niin hahmolle kuin pelaajallekin--yllättäviä ja pelottavia tapahtumia, toinen toistaan hämärämpiä sählääviä ihmisiä selvittämässä niitä, sekä lisäksi runsaasti baareissa huonon läpän parissa kulutettua aikaa. Hilpeää oli :)
Pelissäni oli joitakin ongelmia, mutta ne olivat kyllä odotettavissa ja ihan omaa syytäni. Eira 2.0, nyt entistä gootimpi kuin aiemmin, nimittäin vältteli niin vakaasti päivänvaloa, että pelistä harvinaisen suuri osa meni nukkuessa, kun piti odottaa auringonlaskua, ennen kuin uskalsi lähteä liikkeelle. Se johti paitsi siihen, että nukuin enemmän pelin aikana kuin ties kuinka pitkään aikaan kotona, myös siihen, että missasin valoisan aikana tapahtuneita juttuja. Toisena ongelmana ja uutuuspiirteenä Eira on myös nykyään pelimaailmassa julkkis, mikä johti siihen, ettei sillä oikeastaan ole kovin läheisiä ystäviä. Kaikki on toki sen kavereita ja hengaa mieluusti sen kanssa, mutta kukaan ei halua tilittää sille synkkiä salaisuuksiaan, koska, noh, se on kummiskin tuommoinen julkkis ja eri planeetalta kuin muut, tms. Pelin jälkeen porukoiden ihquttaessa keskenään jäikin vähän ulkopuolinen olo. Kuuluisuuden kirot ja niin edelleen.
Pelin ja sitä seuranneen yhteishihkumistuokion jälkeen käytiin katsomassa Cloverfield. Gäh. En alkuunkaan osannut odottaa, että elokuva voi teettää minulle noin kaamean matkapahoinvoinnin. Olin puolet ajasta silmät kiinni ja arvoin, pitäisikö hipsiä ulos teatterista, kun ei kestä katsoa heiluvaa kameraa. Muuten kyllä oli ihan mainio leffa, vaikka olenkin vähän jäävi arvioimaan kun olin silmät kiinni niin suuren osan ajasta...
No comments:
Post a Comment