Tämä on kokonaisuudessaan jokseenkin turha viikko. Niin paljon kaikenmoista sälää, etten ole ehtinyt edes vilkaista opinnäytettä, ja Jälkien debriefkin on vielä vaiheessa. Töitä oli pari vuoroa, mikä tietysti söi paljon aikaa. Tiistaina oli tynkä-AOK-tapaaminen, eli lukioporukka ilman Mirjaa. Tuntuikin vähän vajaalta. Ruoka kyllä oli hyvää, kuten aina, ja lisäksi sovimme Lauran kanssa päivän, jolloin menemme varaamaan lippuja reissua varten. Matka on oikeasti kuukauden päästä. Hitusen pelottavaa.
Suurimman osan viikosta on täyttänyt kaikenlainen epämääräinen soittelu. Tiistaina Stabat Materia, keskiviikkona YS:n stemmaharjoitukset, eilen renessanssimusaa sun muuta huomista Calbourne-larppia varten. Näistä ehdottomasti kiintoisimmat treenit olivat YS-stemmikset, koska soolosellistinä minä olin vetovastuussa. Edellisen kerran harjoitutin YS:n sellistejä noin vuosi sitten, ja silloin se tuntui kauhean jännältä. Nyt jotenkin onnistuin vääntämään opettajamoodin päälle, ja olo oli paljon itsevarmempi. Muissa treeneissä olo taas oli vähän liiankin itsevarma: kun koen olevani selkeästi niskan päällä soittotaidollisesti, minusta tulee aivan sairaan rasittava diiva. Vihaan sitä. Grr. Mutta kun ei mahda mitään: esimerkiksi renessanssitanssien bassostemmat ovat poikkeuksetta niin helppoja, että minä soitan niitä suoraa nuotista ilman mitään ongelmia vaikka miten nopeasti. Jos muut eivät selviä omista stemmoistaan yhtä vaivattomasti, turhaudun ja pitkästyn ja tylsistyn ja olen ärsyttävä. Viikon havainto taitaakin olla, että ehkä mä kuitenkin olen jotain oppinut soitettuani 17 vuotta ja opiskeltuani soitonopettajaksi 5 vuotta, ja että kovasti oikeasti haluaisin just nyt jonkun haastavan ja taiteellisesti kiinnostavan soittoproggiksen elämääni.
No comments:
Post a Comment