Keskiviikko oli pitkä ja jokseenkin sekava siirtymäpäivä Lausannesta Walesiin. Aamulla istuin pari luentoa koululla. Poimittuani lounaan jälkeen ranskantunnilta ensi viikon kirjoitustehtävän junailin Geneven kentälle. EasyJetin lähtöselvityksessä ketään ei kiinnostanut käsimatkatavarani koko (matkasin ilman ruumaan menevää laukkua). Turvatarkastuksessa puolestaan ei piitattu pätkääkään mistään nesteistä, tai oikeastaan mistään muustakaan. Ennen lentoa ehdin juoda portviiniä pahvimukista ja kirjoitella päiväkirjaa menneistä viikoista.
Lento oli suorastaan hämmentävän lyhyen tuntuinen, tunti ja vartti. Kiitos aikaeron, se lähti Genevestä kello 17 ja laskeutui Gatwickiin 17.15. Siellä etsiydyin juna-asemalle, ja ekalla mahdollisella junalla Readingiin, missä oli taas vuorossa reilu tunti odottelua. Asema oli kylmä ja kalsea, mutta sentään kahvi lämmitti, samoin se, että kaikki ympärilläni puhuivat ymmärrettävää kieltä!
Noin 20.45, jokusen minuutin myöhässä, saapui juna kohti Neathia, mistä löysin Mirin. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia, ja oli leppoisa lukuunottamatta loppua: Cardiffissa juna tuli tupaten täyteen Swansean yliopiston opiskelijoita, jotka olivat olleet rugbymatsissa, ja olivat tietenkin ympäripäissään. Vaunumme muuttui raiteilla kulkevaksi baariksi. Ihmisiä roikkui hattuhyllyillä oluttölkit kädessä, ja saimme taistella päästäksemme ulos. Helpotus oli suuri, kun viimein astuimme pimeälle, sateiselle asemalaiturille Etelä-Walesin peräkylillä. Lel ja Iain olivat meitä vastassa, ja veivät meidät kotiinsa, mihin he myös ystävällisesti majoittivat meidät yhdeksi yöksi.
No comments:
Post a Comment