18.5. Grottes de Trabuc

Perjantaina kokoonnuimme kymmeneltä päivän kohteen, Grottes de Trabucin parkkipaikalle. Nopeasti kävi selväksi, että tiedossa olisi hieman erilainen reissu. Mukaan oli lähdössä yhteensä 20 ihmistä: 12 Lausannen kerholaista, 7 pariisilaista sekä opas, mainio pikkuinen luolapappa. Kuvittelin, että poppoo jaettaisiin pienempiin tiimeihin, vaan ei, koko lössi toimisi yhtenä massiivisena luolaretkueena.

Trabuc on turistiluola, jossa on laaja ei-turistiosio, ja päivän ohjelmassa oli läpiretki kauempana olevalta villin luolan sisäänkäynniltä turistiosan kautta ulos. Lähestymiskävely oli puolisen tuntia alamäkeä pusikon ja yliliukkaan kallion halki. Perillä meitä odotti kovasti OFD:n sisäänkäyntejä muistuttava luukku, josta luolakaravaani yksitellen kömpi sisään. Myös ensimmäiset parikymmentä metriä luolaa muistuttivat suorastaan hämäävästi OFD:n yläsisäänkäyntiä.

Aluksi etenimme kohtalaista vauhtia letkan kokoon nähden, koska käytävät ja kammiot olivat valtavia, eivätkä tarjonneet satunnaista lohkareikkoa suurempia haasteita. Lopulta kuitenkin saavuimme kohtaan, jossa opas osoitti meille parin metrin korkeudella seinässä olevan postiluukun, johon meidän piti kaikkien tunkeutua. Asetuimme siis jonoon, ja yksi kerrallaan taiteilimme köyden avulla itsemme luukusta sisään.

Kuten tähänkin asti, olin lähellä letkan kärkeä. Luukun jälkeen oli tarjolla ahdasta ryömintää sekä siirtymiä ylös- ja alaspäin, köyden avulla tai ilman. Mikään ei ollut minulle erityisen vaikeaa - suurin haaste oli ohjeiden antaminen ranskaksi takanani tulleelle luolamummelille. Ahtaikkojen jälkeen päädyimme isoon loivasti alas viettävään käytävään odottamaan loppulaumaa. Odotimme ja odotimme, ja kävimme katsomassa läheistä järveä. Lopulta, ehkä puoli tuntia myöhemmin, koko poppoo oli viimein koossa. Seurasimme opasta alle sata metriä käytävää ylös, ja sen päädyssä hän ilmoitti, että olisi lounastauon paikka. Ärh, juurihan olimme pitäneet tauon!

Toisen puolen tunnin pysäyksen aikana alkoi jo tulla kylmä. Onneksi piknikin jälkeen retki muuttui kiintoisaksi. Kapusimme ylös suuren kammion laitaa apuköyden ja lehmänhäntien avulla. Ylhäällä ylitimme "Paholaisen sillaksi" nimetyn kuilun, joka oli lounastaukopaikkamme katossa. Varmistettu osuus jatkui varsin pitkään, ja sisälsi myös muutamat tikkaat. Ympärillämme karut käytävät alkoivat muuttua koristellummiksi. Ohitimme muun muassa tippukivien täyttämän hieman vetisen konttaustunnelin, valtavan yksinäisen pylvään, sekä toisen kauniin pienen lammen. Vielä aivan ennen turistiosion alkua teimme ylimääräisen lenkin kolmannen pienen lammikon, herkkien kipsikukkasten sekä työn alla olevan kaivannon luo.

Siivottu turistiosio oli näyttävä, etenkin omituinen Sadantuhannen sotilaan ministalagmiittimuodostelma. Sen sijaan hienojen muotojen sekaan asetellut taideteokset eivät oikein innostaneet. Pääsimme itsekin toimimaan turistinähtävyytenä, kun kierroksella ollut ihmisjoukko pällisteli meitä ja mutaisia vermeitämme.

Koko visiitti sisäänmenosta turistiluolan uloskäynnille kesti yhteensä kuusi tuntia, mutta se tuntui erityisen pitkältä kiitos hitaan etenemisen ja jatkuvan odottelun. Pienemmällä tiimillä retken olisi varmaan selvittänyt neljässä tunnissa. Illan ohjelmassa oli apéron ja hotelli-illallisen lisäksi haalarien pyykkäystä joella, koska opas oli ilmoittanut, että huomisen luolassa pitäisi olla puhtaat vaatteet.