Herätys oli aikainen, koska kokous alkoi jo kello 9 kylällä olevassa kokoustilassa. Paikalla oli viitisenkymmentä aktiivijäsentä, ja kokous kesti yhteensä neljä tuntia. Se sisälsi paljon keskustelua pienemmistä ja suuremmista asioista, ja hyvin vähän ratkaisuja. Majamaksujen "yksinkertaistamiseksi" päädyttiin systeemiin, jossa maksu on 2, 3, 4, 5, tai 6 puntaa. Hyvin simppeliä juu. Varsin kiinnostava oli keskustelu siitä, halutaanko majalle internet vai ei. Äänestyksen tulos oli, että 18 jäsentä kannattaa, 19 vastustaa kerhon tarjoamaa nettiyhteyttä.
Kokouksen jälkeen kaikki palasivat majalle. Osa ihmisistä lähti luolaan, Miri ja minä lyöttäydyimme kävelyretkelle suunnanneeseen porukkaan, jossa olivat lisäksemme muun muassa Ian, Stevie ja Pete. Nummimaisemat olivat upeita ja sää varsin aurinkoinen, vaikkakin kylmän tuulinen. Parin tunnin lenkki vei meidät Fan Gyhirich -nimisen kukkulan huipulle, mistä oli hienot näköalat kauas Englantiin saakka.Illalla klo 19 lähti bussi kerhon pihasta kohti juhlapaikkaa, Cwmllynfell Hallia, johon oli matkaa puolisen tuntia. Paikalla bändi jo viritteli soittimiaan. Syötyämme kerhon keittotaitoisten valmistaman illallisen siirryimme siis asiaan, eli tanssiin! Ceilidh ovat kelttiläisiä kansantansseja, tarpeeksi helppoja, että niitä pystyy tanssimaan ilman ennakkoharjoittelua. Itse asiassa ne muistuttavat paljon larppaajapiireissä harrastettavia englantilaisia maalaistansseja, joten ne tuntuivat tutuilta, vaikken ollutkaan aiemmin Walesissa tanssinut. Oli mainiota nähdä, miten niitä tanssivat innolla niin lapset, coolit teinit kuin kurttuiset luolapapatkin.
Olen aina pitänyt tämän tyylisestä tanssimisesta, joten tanssin illan aikana niin paljon kuin mahdollista! Pientä jälkiruokataukoa lukuunottamatta lattialla pyörähdeltiin lähes yhtäjaksoisesti puoleen yöhön asti. Salissa tuli todella kuuma, ilma uhkasi loppua, pari ihmistä pyllähti, ja kivaa oli! Keskiyöllä hilpeä porukka lastautui bussiin ja takaisin kerholle, missä juhlinta jatkui myöhään yöhön.
No comments:
Post a Comment