Ski aux Diablerets: samedi

Luolatopokurssin jälkeen vietin sunnuntai-illan askarrellen esitelmää, jonka esitin maanantaiaamuna. Se meni aika lailla niin huonosti kuin saattoi odottaa, eikä siihen liittynyt suullinen tenttiosuus myöskään vakuuttanut. Tulokset saa joskus kesällä, jipii. Tentin lisäksi arkiviikosta mainittakoon Introduction to Systems Biology -kurssin eka luento Genevessä. Kyseessä on Geneven ja Lausannen yliopistojen yhteistyössä järjestämä opintojakso, joka on niin kiintoisan oloinen, että haluan sen suorittaa, vaikka Genevessä ravaaminen tuleekin aika kalliiksi.

Kuten tavallista, jännittävin osuus viikosta oli viikonloppu. Tällä kertaa se ei liittynyt luoliin, vaan lumisiin vuoriin. Lauantaiaamuna 31.3. heräsin varhain ja matkasin ensin paikallisjunalla, sitten pikkuisella vuorijunalla ylös les Diableretsin vuoristokylään. Maisemat matkalla olivat aivan mielettömät, ja sää täydellisen aurinkoinen. Perillä asemalla odottivat yliopiston lasketteluopettajat, joiden luo kerääntyi lauma opiskelijoita. Nimenhuudon jälkeen meille luvattiin aikaa vaihtaa vaatteet, hakea vuokravarusteet ja lastata ylimääräiset tavarat opettajien autoon. Tässä kohtaa asiat menivät pieleen.

Halusin laittaa piilarit päähän, mutta aseman vessassa ei ollut peiliä, enkä epätoivoisesta yrittämisestä huolimatta saanut linssejä paikalleen. Tähän meni niin paljon aikaa, että muut vuokravarusteiden hakijat olivat jo edenneet. Paikalla oleva lasketteluopettaja vakuutti, että löytäisin heidät samasta vuokraamosta, johon minulla oli varaus. Sen sijaan siellä oli vain kiinalainen tyttö, joka kertoi muiden vaihtaneen vuokraamoa, ja poistui itsekin. Kun sain omat kamani, ei asemalla enää ollut ketään, ei myöskään siinä toisessa vuokraamossa, eikä minulla tietenkään ollut kenenkään puhelinnumeroa. Hetken uhkasi pieni paniikki. Onneksi täti tiskin takana osasi kertoa, mihin ryhmä oli suunnannut, ja löysin porukan Isenaun gondolihissin lähtöpisteestä.

Nousimme ylös 1700 metriin hassuilla vanhoilla kirkkaanpunaisilla gondoleilla. Olin ilmoittautunut aloittelijaryhmään, kuten seitsemän muutakin. Aloitimme aivan alusta: ensin kävelyä yksi suksi jalassa, sitten molemmat sukset, pieniä liukuja melkein tasaisella maalla ja niin edelleen. Lopuksi etenimme laskemaan lyhyitä matkoja loivaan pikku rinteeseen. So far so good. Sain paljon tarpeellisia neuvoja esimerkiksi siitä, miten pitää toimia, jos kaatuu ja hukkaa suksensa. Nämä kun olisin muistanut Leysinissä...

Puolen päivän jälkeen pidimme lounastauon rinneravintolassa, sitten jakaannuimme jatkoa varten hieman eri tasoisiin ryhmiin. Osa jäi vielä hiomaan aivan alkeita, minä päädyin nopeasti alkeet omaksuneen saksalaispojan ja jo joskus aiemmin lasketelleen espanjalaistytön kanssa hieman haastavampiin mäkiin. Aluksi laskimme pieniä helppoja sinisiä rinteitä, ja se tuntui jopa ihan leppoisalta, mutta kun se sujui niin hyvin, opettajamme veikin meidät mäkeen, jossa oli joitain aika jyrkkiä osuuksia. Muita tämä ei paljoa tuntunut häiritsevän, mutta minua hirvitti - ja sitten tietenkin myös ärsytti, kun olin hitaampi kuin muut.

Päivän lopulla opettajamme ehdotti pitkää punaista rinnettä, jonka voisimme laskea näin iltapäivästä, kun lumi oli pehmeää, jolloin vauhti ei pääse liian kovaksi ja kaatuminen sattuu vähemmän. En kokenut olevani mitenkään valmis tähän, joten jäin loppujen lopuksi istumaan ja odottamaan suljetun kioskin penkille vihaisena ja katkerana pelkuruudestani. Reilun vartin päästä muut palasivat jalat täristen. Rinne oli oikeasti ollut aloittelijoille hyvin haastava. Sen jälkeen laskimme enää helpon rinteen ravintolan luo, ja hissillä takaisin laaksoon. Mieli oli melkoisen maassa päivän jälkeen: edes aloittelijakurssi ei ollut minulle tarpeeksi helppo.

Onneksi kurssiporukka oli mukava, ja hetki baarissa aperitiivilla piristi. Kun kävelimme kylän halki majapaikkaamme, yliopiston les Capucines -mökille, hahihtui loppukin apatia. Mökki oli aivan ihana, ja vuoristonäköala huoneemme parvekkeelta kerrassaan epätodellinen! Söpö vuoristomökki viehätti varmasti enemmän kuin mikään megaökyhotelli voisi. Ainoa huono puoli oli, että vietimme siellä vain yhden yön!