Patrick suoritti mittaukset ja saneli meille luvut, joiden perusteella merkitsimme karttaan mittapisteet ja niiden väliset linjat. Näiden ympärille piirsimme käytävät, joiden ulottuvuudet arvioimme itse, sekä keskeisimmät maamerkit. Tavoitteena oli piirtää saman tien mittakaavassa (1:500), jolloin ideaalimaailmassa piirroksen skannaamalla saisi lähes valmiin kartan. Piirsimme sekä lintuperspektiivistä tehtyä karttaa (plan) että sivusta katsottua poikkileikkausta (coupe developpée).Ei ollut lainkaan helppo päättää, mitä kaikkea karttaan piirtää, tai miten kuvata asioita. Ylipäänsä koin piirtämisen todella haastavaksi, ehkä osittain siksi, etten juurikaan muuten harrasta sitä. Kartastani tuli sellainen sottaräpellys, että siitä tuskin ottaa tolkkua kukaan muu kuin minä. Eteneminen oli myös hyvin hidasta, ja vaikka olimme turistiluolassa täydessä luolavarustuksessa, kylmä tuli nopeasti. Ei ainakaan auttanut asiaa, että välillä pysähdyimme hetkeksi valokuvaamaan. Viimeinen mittaväli meni yli paperini laidan, ja totesin, ettei maksa vaivaa siirtyä toiselle vain parin metrin tähden.
Lopulta palasimme aurinkoon, ja Baulmesiin. Kurssin päätteeksi katselimme sympaattisen slideshown 70-luvulla järjestetystä vastaavasta kurssista, annoimme palautetta, ja saimme tulevia kartoitusoperaatioita varten mukaamme muutaman kartoituslapun ja muovit, joista saa kirjoitusalustan. Ikävä kyllä luolakartoitusmanuaalia oli saatavilla vain saksaksi, mutta uuden ranskankielisen painoksen lupailtiin ilmestyvän pian. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin tehokas ja opettavainen. Lauantaiaamuna en tiennyt yhtään mitään luolakartoituksesta, sunnuntain päätteeksi minulla oli ainakin teoriassa kartan tekoon tarvittavat tiedot. Suomen pikkuiset luolat olisivat oikein hyviä harjoittelupaikkoja, enää tarvittaisiin mittauslaitteet.
No comments:
Post a Comment