Initiation à la topographie souterraine: Samedi

Viikonlopun ohjelma oli äärimmäisen mielenkiintoinen: osallistuin Sveitsin luolailun kattojärjestön maanalaisen kartoituksen kurssille. Lauantaiaamuna sain kyydin opettajalta Patrickilta kyydin Baulmesiin, missä asuvan kurssilaisen luona suoritettiin teoriaosuudet. Alunperin osallistujia oli pitänyt olla vain kolme, mutta kiitos heikosti toimineen netti-ilmoittautumissysteemin, meitä oli loppujen lopuksi seitsemän. Joukossa oli niin ranskaa, saksaa kuin italiaakin äidinkielenään puhuvia, hiljattain luolailun aloittaneita, kokeneita konkareita sekä luolasukeltajia. Opetus oli kaksikielistä, sekä ranskaksi että saksaksi. Havaitsin ymmärtäväni yllättävän paljon saksankielisistäkin selityksistä, etenkin kun olin ensin kuullut ne ranskaksi.

Ensimmäisen päivän teema oli mittaaminen. Muutaman tunnin teoriaosuuden jälkeen lastauduimme autoihin, ja siirryimme noin puolen tunnin ajelun päässä sijaitsevan Grottes de Vallorben turistiluolan luo. Ensimmäiset mittausharjoitukset suoritimme suoraviivaisessa ihmisen tekemässä tunelissa, mikä oli hyvä, koska ainakin minulle touhu oli aivan uutta. Perusperiaate kartoitusmittauksissa on yksinkertainen: yksi menee edeltä ja valitsee mittauspisteet, toinen pysyy edellisellä pisteellä ja mittaa matkan, kaltevuuden sekä kompassisuunnan seuraavalle pisteelle. Pituus mitataan joko mittanauhalla tai modernisti lasermitalla, kaltevuus kaltevuusmittarilla ja suunta tietenkin kompassilla. Lisäksi mittaaja arvioi tai mittaa etäisyydet kustakin pisteestä kattoon, lattiaan ja molempiin seiniin. Nykyään on käytössä hienoja härveleitä, kuten DistoX, jolla koko prosessi sujuu näppärästi sähköisessä muodossa, mutta näin peruskurssilla aloitettiin wanhoilla kunnon menetelmillä.

Kun kaikilla oli peruskäsitys toiminnasta, jakaannuimme pareihin ja aloimme mittailla. Olin opettajan pari, joten sain varmaankin eniten neuvoja ja opastusta, sekä taatusti hyvin valitut mittauspisteet. Aikamme tekotunnelia mittailtuamme Patrick ohjasti letkan kiipeämään pois polulta, ja etenimme lyhyen matkaa haastavammassa maastossa. Pian kuitenkin kohtasimme taas turistitien, ja viimeiset mitat otimme portaikossa.

Mittausten jälkeen minulle jäi vielä aikaa kävellä läpi turistikierros, josta pidin kovasti. Se eteni hienosti vaatimattomammista muodostelmista hyvin näyttäviin, ja lopulta yli runsasvetisen luolajoen valtavan suureen kammioon. Vallorben nerokas erityispiirre muihin näkemiini turistiluoliin verrattuna oli, että perusvalaistus oli hämyisä, ja tasaisin väliajoin oli nappeja, joista painamalla sai päälle lisää valoja niin halutessaan.

Luolasta poistuttuamme palasimme Baulmesiin ihmettelemään, miten mittaukset onnistuivat. Pääsin ensimmäisenä sanelemaan mittaustulokseni, jotka Patrick syötti Toporobot-nimiseen ohjelmaan. Ohjelma piirsi mittojen perusteella kulkemani polun, joka näytti suorastaan hämmentävän järkevältä. Vain kaltevuusmittauksissa oli ollut selvästi heittoa. Kaikkien muiden mittaukset eivät olleet aivan yhtä onnistuneita, vaan osalla oli yllättäviä ylimääräisiä lenkkejä tai äkkikäännöksiä. Päivän päätteeksi perehdyimme piirtämisen teoriaan, jotta voisimme heti seuraavana aamuna edetä käytäntöön.