12.-14.4. Lausanne - Morges - Lausanne

Edellinen päivä oli mennyt yli budjettiemme, joten päätimme loppuajan pysytellä lähinnä Lausannessa ja tehdä juttuja, jotka eivät maksa maltaita. Katselimme keskustan perusnähtävyyksiä - olen melkeinpä kehittänyt rutiinin niiden esittelyn suhteen - ja innostuimme tutustumaan Palais de Ruminen museoihin. Minulle paikka oli jo tuttu, mutta etenkin geologiamuseon kauniit kivet ja kristallit jaksoivat edelleen viehättää. Illalla kokkasimme yhdessä erinomaista parsa-sienirisottoa ja jälkiruuaksi marenkia suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Näppärää, kun käy vieraita, jotka ovat parempia kokkeja kuin minä!

Perjantaina etenimme hieman kauemmas. Päivä oli ainoa, jolle säätiedotus lupasi jotain muuta kuin sadetta, joten vuokrasimme poissaolevan oloiselta jampalta Vélopass-kaupunkipyörät, ja lähdimme polkemaan. Käväisimme Bourdonnetin opiskelija-asuntolassa, mistä poimin tarvitsemani ranskankurssin monisteet. Pysähdyimme myös yliopistolla katselemassa tympeää arkkitehtuuria ja lampaita.

Yliopistolta poistuttuamme etsiydyimme järven rantaan, ja seurailimme sitä kohti länttä, tavoitteenamme Morgesin kylä. Pidimme piknikin St. Sulpicen satamassa, mistä myös löytyi peräti 1000-luvulta peräisin oleva sympaattinen pieni kirkko. Pyörätie oli välillä mukavaa asfalttia, välillä möykkyistä tai hakkeella päällystettyä rantapolkua. Näimme paljon lintuja, joista osaa Laurakaan ei tunnistanut. Morgesin rantabulevardi oli täynnä kukkia, koska meneillään oli tulppaanifestivaali. Jätimme pyörät asemalle, ja tutustuimme keskustaan kävellen.

Morgesin keskusta pienine taloineen ja kävelykatuineen oli oikein viehättävä. Ostimme lisää evästä Manorista, paikalliselta Stockalta, ja söimme Gruyère-juustoa ja tuoretta leipää rannassa tulppaanien keskellä. Vettä tiputteli hieman, mutta kuten oli luvattu, varsinaiseksi sateeksi se ei yltynyt. Paluumatka sujui samalla tavoin rantaa myöten. Myöhemmin mittailin kartasta, että poljimme päivän aikana lähes 30 kilometriä. Matka ei tuntunut pitkältä, koska pidimme paljon taukoja, ja liikuimme rauhallista vauhtia.

Lauantaina kävelimme urheasti koko pitkän jyrkän mäen St. Francoisin aukiolta ylös Sauvabelinin torniin. Maisemat eivät olleet ainakaan paremmat kuin edellisellä, ensimmäisellä vierailullani - vuoria ei taaskaan näkynyt. Parempaa viihdettä tarjosivat kotieläintarhan sveitsiläiset maatiaiselikot. Lehmä oli äksyllä tuulella, ja pupu rakensi pesää.

Sekä aamulla että illalla otin jonkin verran aikaa kahden maanantaina olevan esitelmäni askarteluun, ja ne onneksi etenivätkin ihan mukavasti. Kun oli koko pääsiäisloman ajan kiire näyttää nähtävyyksiä kavereille, meinasi tulla stressi ja ahdistus esitelmäsumasta. Loppujen lopuksi kuitenkin edistyin niinkin hyvin, että lähdin vielä lauantaina iltamyöhällä hostellille juomaan läksiäis-limoncinot seuraavana päivänä poistuvien kavereideni kanssa.