8.4., 16.30, Helzillä

Tiistain kuvio oli saman tyylinen kuin maanantain: Helen meni soittamaan, minä ja Laura museoon. Wales National Museum oli ilmainen ja valtava. Aloitimme alakerran ensimmäisestä vastaan tulleesta näyttelystä, joka käsitteli Walesin kehitystä alkuräjähdyksestä eteenpäin. Luonnonhistoriallinen näyttelyösuus siis - oli kiviä ja fossiileja vaikka muille jakaa. Dinosaurukset olivat tietysti minusta hienoin juttu, vaikka oli liikkuva karvamammuttikin aika symppis. Näyttelyn katselu alkoi hiljalleen puuduttaa kun se oli niin laaja, mutta kas: kun astuimme ulos, edessämme oli toinen valtava luontonäyttely, joka esitteli Walesin erilaisia ympäristöjä asukkeineen, ja ihmisen vaikutusta myös. Tässä vaiheessa olimme olleet museossa pari tuntia, ja oli niin infoähkyinen olo, että kävelimme ulos. Myöhemmin opimme, että vielä olisi ollut ainakin arkeologinen osuus ja taidegalleria katsomatta.

Museon jälkeen treffasimme Helenin musiikin laitoksen edustalla, ja suuntasimme poispäin keskustasta, Roath Parkiin. Tarkemmin sanoen Roathissa oli parikin puistoaluetta. Iso ja hieno oli nimeltään Roath Botanical Gardens, ja siellä olikin kasvihuone ja ruusupuutarha. Täysin käsittämättömästi puistossa oli jo näin huhtikuun alussa joitain pensaita täydessä kukassa, ja näyttävästi kukkivia puitakin oli paljon. Yhden osan puistosta muodosti suuri tekojärvi, joka oli täynnä paitsi lokkeja ja sorsia, myös joutsenia. Siinä oli jopa pieni majakka. Idyllistä seutua, ja ihmisiä oli kauniina kevätpäivänä paljon. Ostimme jäätelöt, ja lähdimme tummien pilvien pelottamina palailemaan kotia kohti. Matkalla kävelimme vielä Roath Pleasure Gardensin läpi. Pienemmässä puistossa oli tenniskenttiä, ja paljon koiranulkoiluttajia.

Kotosalla oli vuorossa paitsi kasvismössöpäivällinen aurinkoisella (joskin tuulen vuoksi viileähköllä) takapihalla, myös kauhulla odotettu osuus: pakkaaminen. Yh. Yllättävän kivuttomasti se tosin sujui, kun viimein saimme aloitettua. Lisäksi muutimme koko reissun ajan nukkumapaikkanani toimineen ilmapatjan Helenin huoneesta olohuoneeseen.

Pakollisten säätöjen jälkeen jäi vielä aikaa mennä "olohuoneeseen" eli parin päivän takaisen kirppiksen isännöineeseen baariin yksille. Tämä siis oli ennemminkin ekotietoisten trendikkäisten kolmikymppisten paikka kuin mikään pubi. Helen mainosti kovasti paikassa myytävää Brothers-siideriä, jota ensimmäisten drinkkien jälkeen pitikin kokeilla. Oli muuten todella hyvää, sekä mansikka-perry- että toffeeomenaversiot. Jäimme Lauran kanssa nauttimaan, kun Helen lähti bussipysäkille aviomiestään vastaan.

Bussin saavuttua emme jäänet baariin sen pidemmäksi aikaa, vaan siirryimme kämpille koko lössi. Paljon oli kuulumisia vaihdettavana ja juttuja kerrottavana. Kun muut vetäytyivät nukkumaan huoneisiinsa, minua ja Lauraa ei olohuoneen lattialla olisi nukkuminen huvittanut, koska se tiesi sitä, että kohta, ihan liian pian, olisi aamu. Lauralle se merkkaisi kotiinlähdön aikaa, minulle seurueenvaihtoa.

Keskiviikon herätys oli aikainen, ennen seitsemää, koska minä ja Helen tietenkin halusimme saattaa Lauran 7.50 lähtevään bussiin. Hyvä, että saatoimme. Megabus nimittäin taas loisti toimivuudellaan. Olivat iloisesti ylibuukanneet autonsa niin, että kolme ihmistä, Laura mukaanlukien, eivät mahtuneet istumaan, ja seisominen tai käytävällä istuskelu ei kuskin mukaan mitenkään sopinut. Puolisen tunnin säädön jälkeen bussi kuitenkin lähti ajelemaan. Myöhemmin L kertoi tekstiviestillä, että he olivat seisseet Newportiin asti, mistä olivat jatkaneet henkilöautolla. Ei paha - mutta olipa rasittava tuokin sählinki.

Minä ja Helen palasimme kämpille nukkumaan vielä pari tuntia, minkä jälkeen suunta vei taasen museolle, tällä kertaa Kimmo mukana. Pääsin katsastamaan arkeologiaosuuden, joka olikin ehdottomasti hyvin kiintoisa ja näkemisen arvoinen, paljon asiaa kelteistä ja muusta Walesin ihmisten wanhasta historiasta, ja oli myös sopivan pieni annos, että jaksoi hyvin katsella keskittyneesti.

Museovisiitin perään suoritin pakollisen ja hyvin pienimuotoisen matkamuistoshoppailun, ja käväisimme lounaalla söpössä kahvilantapaisessa ("eatery" oli meistä hyvin hupaisa sana). Turkulaiset ilmoittelivat tekstiviestein olevansa hiljalleen lähestymässä. Jätin Metsät keskustaan, ja palasin tänne kämpille odottamaan vahdinvaihtoa.