5.4., 18.00, A Shot in the Dark, Cardiff

4.4. aamuna koko huoneemme heräsi nätisti samaan aikaan, mutta emme kyllä tulleet jutelleeksi jenkkien kanssa mitään. Hostellin aamupala oli oikein jees, alakerran loungessa muroja ja leipää (ja suklaalevitettä!). Syötyämme ja pakattuamme jätimme tavarat lukkojen taa ja lähdimme taas kaupungille.

Pelottavasta kyltistä huolimatta kävelimme randomilla sisään vastaantulleeseen kirkkoon, ja kas, se olikin suuri paikallinen nähtävyys, Priory Church of St. Mary. Kirkossa oli ystävällisiä mummeleita, jotka käskivät mennä johonkin latoon. Häh? Menimme kahville ja Welsh Cakeseille kirkon sisäpihan rakennukseen, ja havaitsimme, että se olikin se lato, Tithe Barn. Samat mummot neuvoivat, että nyt yläkertaan katsomaan tapestryä. Aijaa?

Noudatimme mummojen ohjetta. Yläkerrassa olikin uskomattoman hieno kirjailtu seinävaate, jota 60 mummoa oli askarrellut 6 vuotta, ja uutuuttaan hohteleva näyttely Abergavennyn historiasta. Tämä taisi olla päivän paras nähtävyys, paitsi siksi, että se oli aika upea käsityötaidonnäyte, myös siksi, että kättensä työstä ylpeät mummot olivat hyvin herttaisia.

Pyörähdimme keskustassa markkinoilla, mistä mukaan tarttui leipää, ja siirryimme seuraavaan nähtävyyteemme: paikalliseen linnaan. Osa siitä oli raunoina, ja se oli minusta hienoin osuus. Osa oli restauroitu, ja sisälsi myös alueen historiaa esittelevän museon, joka tuli lähinnä juostua läpi. Ei ollut hääppöinen, mutta eipä se mitään maksanutkaan. Linna oli ehkä vähän pettymys, kun oli niin pieni.

Astuimme ulos linnasta, istuimme muurille, ja avasimme paikallisen turistibrosyyrin. Mitäs seuraavaksi? Ei löytynyt listasta mitään. Kaikki paikat, joissa emme olleet käyneet, olivat jossain huitsin puskassa, jalkaisin liikkuvien ulottumattomissa. Se taisi olla siinä se kylä siis.

Kävelimme vielä pääkadun läpi ja kiersimme pari kauppaa. Ostin gigan kokoisen muistikortin kameraani onnettoman kesken loppuneen vanhan tilalle. Lounaalle menimme paikalliseen pubiin, jossa oli oikein jees ruoka ja hyvin söpö tarjoilijapoju.

Syötyämme emme oikein keksineet mitään puuhaa, joten päätimme hakea roinamme hostellista ja katsastaa, milloin tulisi seuraava juna. Sehän tuli sopivasti viiden minuutin päästä. Tuli siis vähän äkkilähtö, mutta mikäs siinä, kun ei Abergavennyssä enää ollut nähtävää. Siispä lyhyt junamatka, ja olimme taas Cardiffissa.

Eilisen kävelyretken ja päivän shoppailun sun muun jäljiltä oli niin väsy, että loppuilta meni lööbaillessa: söimme Abergavennystä ostettuja juustoja ja viiniä, leivoimme pullaa, ja Laura (ja vähän minäkin) opetimme Helenin tekemään neulakinnastyötä. Sen parissa menikin päälle puoleen yöhön. Aika rappioitunut meno tai jotain.