Sunnuntaiaamuna 5.4. aurinko paistoi lupaavasti, joten alunperin harkitun museokierroksen sijaan päätimmekin toteuttaa ulkoilmaohjelman. Se oli oikea valinta: päivä oli alusta loppuun ihan kesää, todella lämmin ja aurinkoinen.Kävelimme keskustaan ja ajelimme BayCarilla Cardiff Bayhin. Viimein, monen päivän odottelun jälkeen pääsin siis ihmettelemään ihan luonnossa Roald Dahl Plassia ja Millennium Centreä. Fanityttösqueeeeee ei tuntenut rajoja. Jee! Torchwood! Päinvastoin kuin joku netissä väitti, vesipatsas oli iso ja hieno. Näkymätöntä hissiä ei kyllä löytynyt, mutta jee silti! H:n ja L:n kanssa ei tietenkään viereiseen Doctor Who-näyttelyyn menty, toivon mukaan myöhemmin vielä sinnekin pääsen.
Ihalituamme Torchw... tai siis Bayn arkkitehtuuria aikamme etsimme laiturista etukäteen katsomamme keltaisen vesibussin. Kippari piti semmoista mainosmeteliä, että olisi pitänyt olla kuuro ja sokea siltä välttyäkseen. Astuimme siis laivaan. Sen kyydissä kruisailimme puolisen tuntia ristiin rastiin Bayta, keinotekoisesti rannasta rajattua valtavaa "makean" veden allasta. Oli luonnonsuojelukaistaletta, rakenteilla oletaa tekokoskea (white water rafting centre), purjehduskerhoja, kalliita taloja, joiden parveke on pohjoiseen, eli niihin ei koskaan paista aurinko, sekä tietysti barrage, se valtava rakennelma, joka rajaa Bayn merestä. Jäimme paatista pois Penarthin päässä patorakennelmaa, ja ihmettelimme valtavan massiivisia sulkuja ja muita teknologian ihmeitä, sekä ihanaa merimaisemaa rakennelman toisella puolen.
Yksi jo Suomessa määrittelemistämme ehdotomasti nähtävistä jutuista oli rantakallio, ja sellainen oli lähistöllä. Lähdimme siis jalan rannan poikki barragelta Penarthin "keskustaa" kohti. Matka osoittautui kohtalaisen pitkäksi välillä hankalakulkuisessa kivikossa, mutta mikäs siinä merenrantaa pitkin kävellessä ihanassa auringonpaisteessa. Itse "kallio" oli kyllä hassua: kai se jonkinmoista kalkkikiveä oli, mutta niin kovin haurasta, että mureni heti käteen, jos siitä otti kiinni. Siinä ei kyllä onnistuisi kiipeily. Rannalla oli myös hyvin omituista vaaleanpunaista kiveä, joka näytti lähinnä kalanpaloilta, mutta kyllä se kiveltä vaikutti, joskin aika murenevalta myös. Fossiilipainaumiakin rantakivikosta löytyi.
Lopulta päädyimme Penarthin laiturille, pitkälle, isolle ja turistien täyttämälle. Rantamaisema toi melkein mieleen Nizzan, ja sääkin oli suorastaan välimerellinen. Hetken näkymiä katseltuamme ostimme jäätelöt ja lähdimme palailemaan barragea kohti toista reittiä, halki asuinalueen, joka oli täynnä hienoja huviloita mielettömällä merinäköalalla. Uskomattomalla tuurilla ehdimme takaisin juuri ajoissa, että pääsimme vesibussin kyytiin - se kun kulki vain kerran tunnissa. Lisäksi tilaa oli juuri tasan meille ja kahdelle muulle kanssaihmiselle. Jos porukkaa olisi ollut yhtään enempää, joku olisi jätetty rannalle ruikuttamaan.Takaisin Bayssa seuraava tehtävä oli valita ruokapaikka Mermaid Quayn ravintolapaljouden seasta. Päädyimme italialaiseen, jossa oli hyvin söpö blondi tarjoilijapoika (niitä täällä tuntuu riittävän!). Istuimme ulkona ja joimme viiniä. Kyllä kelpasi! Ruokakin oli ihan jees. Kahville suuntasimme Roathiin yhteen Helzin vakiopaikoista, Shot in the Darkiin, joka olikin valtavan kotoisa ja leppoisa, ja hyvännäköisen baristan (päivän teema?) tekemä kahvi oli oikein hyvää.
Kotiin viimein palattuamme oli taas päivän kävelyretkeilyn jälkeen jokseenkin väsähtänyt olo. Käväisimme H:n kämppisten kanssa pyörähtämässä hassulla kirpparilla, joka järjestettiin kahvilassa - pieni tila oli survottu täyteen kojuja ja vaaterekkejä, ja tavaroitaan myyvät tyypit siemailivat olutta kovaäänisen taustamusiikin säestyksellä. Emme jaksaneet viipyä siellä kovin kauaa, saati sitten jäädä baariin, vaan palasimme taas kämpille.
Loppuillan ohjelma oli samaa sarjaa kuin eilisen: teimme käsitöitä, ja lisäksi sivistin L:aa ja H:iä jaksolla Doctor Whota. Vaikka jakso oli sieltä vähemmän himmeästä päästä (The Unicorn and the Wasp), se sai silti tuomion, että oli turhan sekavaa. Pöh.
No comments:
Post a Comment