Varokaa, höpöttävä täti iskee!

Pari päivää on kulunut ilman turhaa blogitilittelyä, kiitos sen, ettei ole ollut paljoakaan tilitettävää. Nyt tuleekin sitten oikea höpinä-overload, väliotsikoituna kaiken lisäksi! Lukuohje: jos haluat vain hilpeän osaston, skippaa arkielämä ja mene suoraan uniin.

Arkea ja elämää

Se vapaapäivä (ks. viime höpötykseni) meni juuri kuten kuvitella saattoi: kävin kaupoissa, en ostanut mitään. Kangaskaupoista ei löytynyt minkäänmoista tekonahkaa tähän aikaan vuodesta. Näköjään joudun kyhäämään amatsoniasuni ilman nahkaa. Hyppäsin bussiin ja ajelin Laaksolahteen, mistä roudasin äitinikin pariin kauppaan. Loppujen lopuksi ostimme lakanan, koska kävi ilmi, että halvin tapa hankkia pari metriä valkoista lakanakangasta on ostaa se valmiin lakanan muodossa. Nyt kun on juhannus ja lomaa, suuntaan taas äidin nurkkiin silppuamaan siitä ensimmäisen (ja ehkä viimeisen) oikean lakanaviittani.

Vapaapäivän jälkeen olin töissä kolme päivää (eilinen, toissapäivä ja sitä edellinen siis). Totesin, että yksi vapaapäivä kuuden päivän putken jälkeen ei oikeasti riitä. Ei olisi jaksanut. Oli Kurua, Pikajunaa, ja eilen Merirosvolaiva, hilpeä lastenlaite, johon ihme kyllä oli kovasti tulijoita. Siinä on sikäli kiva pituushaarukka, että kyytiin pääsevät vain 100-140-senttiset, eli lähes puolet kyytiin tunkevista joutuu heittämään pois, tähän tyyliin:

Paikalla Aikuinen alle 100 cm. muksun kanssa sekä Welmu teh Lintsitäti (<- pelottava olio).
A: (muksulle) No niin, näytä tädille ranneke...
V: (osoittaa muksua) Sori, mutta hän on vielä vähän liian pieni tulemaan kyytiin. Pitäisi olla yli 100 cm.
A: Vai niin. No mutta, jos minä tulen hänen kanssaan.
V: (aikuiselle) Aa, mutta sinä olet vähän liian iso, kun pitäisi olla alle 140 cm.
A: ??!?!
...eli kivaa riittää kaikille osapuolille.

Viihdettä

Pitkästä aikaa näin aika kiintoisia unia viime yönsä. Kuten yleensä, näille on myös selityksensä. Taustatietona siis selostettakoon, että käytyäni katsomassa X-men 3 -leffan ja keskusteltuani asioista alkuperäisiä sarjiksia tuntevan kanssa, päädyin hankkimaan Essential X-men -kokoelmaopuksen, jota olen lueskellut innolla ja virnistellen. Loistavaa kesäluettavaa, käsittämättömän päättömiä juonikuvioita, hirveää mättöä ja sitten vähän saippuaihmissuhteita väliin. :D

Unta

Siis, niistä unista piti puhua. Nimittäin, näin sitten viime yönä unta, jossa oli larppi (tämä on toistuva kuvio mun unissa). Jostakin käsittämättömästä syystä pelasin siinä Wolverinea. Ehkäpä hahmo-raukka oli jonkun kumman juonenkäänteen tuloksena päätynyt aivan väärään ruumiiseen tai jotain, pelinsisäinen selitys ei unessa selvinnyt. En tietenkään olisi järin järkevä valinta moiseen rooliin, ja päädyinkin pelaamaan Ahmasetää kuin vähän vähemmän teinixiä ja hyperiä versiota rakkaasta Pimeyden maailma -hahmostani Sinistä. Olkoonkin, että noiden kyvyt ovat samankaltaiset, kun Sini kerran oli ihmissusi, mitään muuta yhteistä niistä on vaikea löytää. Sen verran surkea esitys se oli, että sain osakseni paheksuvia katseita muilta pelaajilta (jotka myöskin olivat suurimmaksi osaksi PM:ssä pelanneita). No, sen verran sentään panostin, että tilasin baarissa olutta enkä siideriä, kuten Sini olisi tehnyt.

Unen päätteeksi oli vielä skenaario, jossa olin palaamassa kotiin pelistä ihan omana itsenäni, ja yritin päästä junaan Leppävaarassa myöhään illalla. Joku älypää oli vaihtanut sieltä ison sillan sellaiseksi hyvin korkeaksi ja kapeaksi reikäiseksi riippusiltamaiseksi viritykseksi. Kiipesin ihan kauhuissani ja tosi hitaasti alas sieltä pitkiä köysitikkaita pitkin. En varsinaisesti pelkää korkeita paikkoja, mutta parinkymmenen metrin korkeudesta huojuvia tikkaita kiipeäminen ilman mitään turvajuttuja kyllä menee painajaisunesta. Pääsin kuitenkin sieltä alas. Sitten menin R-kioskille ostamaan kahvia ja munkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin - myös viimeyön unissa.