Pitkästä aikaa taidan selostaa kummia unia, kun vielä muistan ne. Pahanlaatuinen larpinpuutostilani nimittäin päätti ilmentyä larp-unena. Siinä olin jotenkin mystisesti onnistunut menemään peliin ilman mitään proppeja, ja olin tietysti tilanteesta äärettömän ahdistunut. Lisäksi olin ilmeisesti vielä menossa samana päivänä toiseenkin larppiin, johon en myöskään ollut valmistautunut. Se oli melkeinpä painajaisuni, tosi ikävä tunnelmaltaan, eikä edes ollut eka kerta, kun tällaista unta näin. Mutta tämä unipas vielä jotenkin päätyi taikka muuntui toiseksi, sellaiseksi tilanteeksi, josta vielä hyvin selkeän graafisesti muistan, että joku oli törkännyt tupakan kantapäähäni. Siis niin, että se upposi sinne. Mahtoi olla terävä. Sitten yritin etsiä apua. Häiriintynyttä.
Päivällisessä elämässä ei vaihteeksi ole tapahtunut muuta kuin töitä. Pari päivää oikein autuasta oleilua yksinään auringonpaisteisilla laitteilla, joissa on tuuletin kopissa. Kyllä kelpaa. Vaihteeksi kun on ihan jees päästä olemaan epäsosiaalinen, ja toistaiseksi lämmin sää ja aurinko eivät ole tuntuneet liian tukalilta.
No comments:
Post a Comment