3.8. Lepolauantai

Kävi siis niin, että lauantai olikin lepopäivä, ja päätin ottaa sen todella rauhallisesti. Aamu meni lukien ja lojuen. Iltapäivällä minä ja Dare erehdyimme suostumaan Mirin ideaan käväistä Gandaran yläsisäänkäynnin lähellä, missä hän oli ollut eilen brittien kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta reitti oli niin älyttömän mutkainen, että autopahoinvointi oli huomattava. Blergh. Löydettyäni laukasta matkapahoinvointilääkkeen muuttui oksetus hieman oudoksi uneliaaksi oloksi.

Parkkipaikka, johon autot yleensä jätetään, oli kokonaan pilven sisällä - sumussa ei nähnyt mihinkään suuntaan montaa metriä. Tästä huolimatta lähdimme kävelemään polkua loivaa rinnettä ylöspäin toivoen, että pilvet hävenisivät tai pääsisimme niiden ylle. Näinpä ei käynyt. Kävelimme sumussa vajaan tunnin, ja huippukohdassa, mistä olisi pitänyt nähdä hienoja maisemia sekä luolan suun sijainti, näimme vain sumussa purjehtivia lehmiä. Hiukset ja vaatteet kastuivat hienosti ilmassa leijailevista pisaroista.

Paluumatkan teimme kiertokautta, missä tiet olivat suorempia, ja pysähdyimme Ramalesissa ostoksilla. Kylän aukiolla oli tori, jossa oli älyttömin leivonnaistiski, mitä olen nähnyt missään: kokonainen rivi normaalia uuninpeltiä suurempia nelikulmaisia kakkuja, joista sai ostaa viipaleita, sekä ties mitä muita espanjalaisia erikoisuuksia. Sain ostettua valikoiman asioita englannin ja huonon espanjan sekoituksella.

Leirissä kokkasimme valtavan kasan satunnaispastaa, ja vietimme loppuillan syöden sitä niin paljon kuin kykenimme sekä kasaten luolavarustustamme. Nukkumaan yritimme mennä ajoissa, koska huomenna pitäisi nousta älyttömän varhain. Jostain kumman syystä uni vain ei oikein tullut - päässä pyörivät pohjattomat kuilut ja loputtomat tunnelit.